EtusivuLaboratoriokäsikirjaTiedotteetTilauksetLähetteetMuut palvelutLaatuYhteystiedotTervetuloa asiakkaaksiKuluttajille

Glukoosi

fS-Gluk          KL 1469
S -Gluk          KL 1473
P -Gluk          KL 1471
fP-Gluk          KL 1468
dU-Gluk          KL 1465
Li-Gluk          KL 1470

Akkreditoitu menetelmä.
Li-Gluk  Alihankinta, menetelmä akkreditoitu tekopaikan laatujärjestelmän mukaisesti

Indikaatiot

Sokeritaudin diagnostiikka.

Näyte

fS/S-Gluk: 1 ml seerumia. Seerumi on erotettava puolen tunnin kuluttua näytteenotosta.
fP/P-Gluk
: Fluoridisitraattiputki (FC-putki) kokoverta tai 1 ml erotettua plasmaa.
Muuhun kuin FC-putkeen otettu näyte on sentrifugoitava puolen tunnin kuluessa näytteenotosta.
dU-Gluk: 1 ml hyvin sekoitettua vuorokausivirtsaa. Säilytys keräyksen aikana kylmässä. Virtsamäärä mitataan.
Li-Gluk: 1.0 ml likvoria, minimimäärä 0.5 ml, joka sentrifugoidaan välittömästi.

Säilytys ja lähetys

Seerumi tai erotettu plasma säilyy 7 vrk jääkaapissa, pidempiaikainen säilytys pakastettuna. Seerumin voi lähettää geelin päällä. 
Kokoverinäyte (FC-putki) säilyy vuorokauden sentrifugoimatta huoneenlämmössä tai jääkaappilämpötilassa. Erotettu näyte tai sentrifugoimaton säilöputki lähetetään huoneenlämpöisenä. Plasman erottaminen on suositeltavaa. 
Virtsa: Säilytys pakastettuna. Lähetys kylmälähetyksenä tai pakastettuna.
Selkädinneste: Näyte säilytetään ja lähetetään pakastettuna. Selkäydinnestenäyte on saatava  glukoosimääritykseen tunnin kuluessa näytteenotosta tai näyte on pakastettava.
 

Menetelmä

Heksokinaasimenetelmä.

Tekotiheys

Ma-la

Vastausaika (arkipäivää)

Saman päivänä
Li-Gluk  2 - 3

Viitearvot

fS-Gluk4.2 - 6.0mmol/l
fP-Gluk4.2 - 6.0mmol/l
dU-Glukalle 0.7mmol
Li-Gluk2.3 - 4.3mmol/l

Tulkinta

Seerumi / plasma: Diabeteksen diagnostinen paastoseerumin raja-arvo on 7.0 mmol/l. Mikäli glukoosiarvo ylittää viiteylärajan, mutta on alle diabetesrajan, puhutaan "kohonneesta paastoglukoosista" (impaired fasting glucose, IFG), joka käsitetään diabeteksen puhkeamisen riskitekijäksi, ei itsenäiseksi aineenvaihdunnalliseksi luokaksi. WHO:n suosituksessa korostetaan, ettei oireettoman henkilön diabetesdiagnoosia saa koskaan perustaa yhteen verensokerimääritykseen. Kohonnut paastoglukoosi ja kahden tunnin sokerirasitusarvo seulovat lisäksi hieman eri henkilöitä, joten ne täydentävät diagnostiikassa toisiaan. Ilmeisesti kahden tunnin arvo toimii paremmin iäkkäillä ja normaalipainoisilla ja paastoarvo parhaiten liikapainoisilla. Henkilöillä, joilla on kohonnut paastoglukoosi (IFG), voi olla myös heikentynyt glukoosinsäätely (impaired glucose regulation, IGT) tai diabetes, mutta asiaa ei voi varmentaa ilman sokerirasituskoetta. Lisäksi on muistettava, että useisiin endokrinologisiin tiloihin ja mm. stressiin voi liittyä jonkin verran kohonneita paastoverensokeriarvoja. Alentunut paastoverensokeritaso (hypoglykemia) viittaa insuliinin tai oraalisen diabeteslääkityksen liika-annokseen tai harvemmin insulinoomaan, muihin endokriinisiin sairauksiin, maksan tai munuaisten toimintahäiriöihin tai fysiologiseen tilaan (fyysinen rasitus, alkoholin käytön jälkitila).
Virtsa: Suurentunut veren glukoosipitoisuus on yleisin glukosurian syy. Normaalistikin toimivat munuaiset alkavat päästää glukoosia virtsaan verensokerin ylittäessä ns. munuaiskynnyksen, joka on keskimäärin 9.0 mmol/l (vaihtelee yksilöllisesti 8.0 - 11.0 mmol/l). Munuaisten glukoosikynnys voi alentua raskauden aikana. Tilapäistä glukosuriaa esiintyy useiden sairauksien yhteydessä. Tubulusta vaurioittavat munuaissairaudet aiheuttavat pysyvää glukosuriaa, vaikka verensokeri olisi normaalikin.
Selkäydinneste: Glukoosipitoisuus on selkäydinnesteessä 40 - 85% seerumin pitoisuudesta ja seuraa viiveellä seerumissa tapahtuvia muutoksia. Glukoosipitoisuus laskee selkäydinnesteessä infektioiden, selvimmin bakterimeningiittien yhteydessä, joissa glukoosipitoisuus laskee lähelle nollaa. Virusmeningiitissä lasku on lievä tai taso jopa pysyy viitealueella. Aivokasvainten yhteydessä voidaan myös todeta madaltuneita pitoisuuksia. Kohonnut glukoositaso on lähes aina seurausta hyperglykemiasta.

Kirjallisuus

Report of a WHO Consultation. Definition, Diagnosis and Classification of Diabetes Mellitus and its Complications. Part 1: Diagnosis and Classification of Diabetes Mellitus. Geneva 1999.
Valle T, Koivisto VA, Reunanen A, Kangas T, Rissanen A. A glycemic control in patients with Diabetes in Finland. Diabetes Care 1999; 22:575-579.

Tiedustelut

kemisti Arto Katajamäki
arto.katajamaki@medix.fi
Päivitetty: 10.06.2016
Lähetä palautetta | Avoimet työpaikatKaikki oikeudet pidätetään, Copyright © Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy 2017