Glukoosi-koe, oraalinen, lyhyt (0, 2h)

Pt-Gluk-R
Pt-GlukR1p	ATK 9828	(0, 2h plasmanäytteet)
Pt-GlukR1s	ATK 9259	(0, 2h seeruminäytteet)

Indikaatiot

Diabetes mellituksen sekä heikentynyt glukoosin sieto (IGT)- ja heikentynyt paastoglukoosi (IFG) -tilojen diagnostiikka.

Esivalmistelu

Potilas paastoaa ennen koetta 12 tuntia (sallittu vaihteluväli 10 - 14 tuntia). Paaston aikana voi juoda kohtuullisesti vettä. Koetta edeltävänä päivänä tulee nauttia riittävästi hiilihydraatteja. Fyysistä rasitusta tulee välttää välittömästi ennen koetta, samoin ei-välttämättömiä lääkkeitä. Tupakointi on kielletty.

Kokeen suoritus

Aikuisille annetaan 75 g glukoosia sekoitettuna 200 - 300 ml:aan vettä (esim. 330 ml Glucodyn®-liuosta) ja lapsille 1.75 g/painokilo, kuitenkin enintään 75 g. Glukoosikoetta ei pidä tehdä vuodepotilaille, koska vaste on heillä usein patologinen (vuodelepo huonontaa elimistön sokerinsietoa).

Näytteenotto:
0-näyte otetaan enne glukoosin antoa ja toinen näyte 2 tunnin kuluttua sokerin annon jälkeen.

Raskausdiabeteksen diagnostiikkaan näytteet otetaan seuraavasti 0, 1 ja 2 tuntia. (katso: Pt-Gluk-R6 )

Näyteastia

Plasmanäyte: Fluoridisitraattiputki (sokeriputki)
Seeruminäyte: Seerumiputki tai seerumigeeliputki

Näyte

Fluoridisitraattiputki (FC-putki) kokoverta tai 1 ml erotettua plasmaa. Vaihtoehtoisesti 0.5 ml seerumia. Seeruminäyte tulee sentrifugoida 20 - 30 minuutin kuluttua näytteenotosta. HUOM : kumpikin näyte on otettava samanlaiseen putkeen.

Säilytys ja lähetys

Fluoridisitraattiputkeen (FC-putki) otettu näyte säilyy kokoverenä vuorokauden sentrifugoimatta huoneenlämmössä tai jääkaappilämpötilassa. Erotettu näyte tai sentrifugoimaton säilöputki lähetetään huoneenlämpöisenä. Plasman erottaminen on suositeltavaa. Seerumi tai erotettu plasma säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa.

Huom: Näytteet, joissa on keskenään samat näytenumerot (viivakoodi) tulee pakata muista näytteistä erilleen, ohjeen mukaisesti.
Paketti- ja rasitustutkimusnäytteiden pakkaaminen postitse.

Menetelmä

Heksokinaasimenetelmä.

Tekotiheys

Ma-pe

Vastausaika (arkipäivää)

Samana päivänä

Tulkinta

Diagnostiikan kriteereinä käytettävät WHO:n diagnostiset diabeteksen glukoosiraja-arvot ovat:

Normaali
glukoosinsieto	aikuiset	lapset
0 h näyte	< 6.1 mmol/l	< 7.0 mmol/l
2 h näyte	< 7.8 mmol/l	< 7.8 mmol/l

Kohonnut
paastoglukoosi (IFG)
0 h näyte	≥ 6.1 ja < 7.0 mmol/l
2 h näyte	< 7.8 mmol/l

Heikentynyt
glukoosinsäätely (IGT)
0 h näyte	< 7.0 mmol/l
2 h näyte	≥ 7.8 mmol/l

Diabetes mellitus (DM)
0 h näyte	≥ 7.0 mmol/l
2 h näyte	≥ 11.1 mmol/l

http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=133

Diabetes mellitus, myös piilevissä muodoissa, voidaan todeta glukoosin nauttimisen aiheuttaman plasman glukoosipitoisuuden normaalia korkeamman nousun perusteella. WHO:n suosituksessa erotetaan diabeteksen lisäksi tilat heikentynyt paastoglukoosi (impaired fasting glucose, IFG), jossa paastoglukoosi on diabetesta lievemmin koholla ja glukoosikokeen tulos normaali, mutta diabeteksen riski on lisääntynyt, ja heikentynyt glukoosin sieto (impaired glucose tolerance. IGT), jossa glukoosikokeen tulos poikkeaa normaalista diabetestautia lievemmin.

.

Kirjallisuus

Report of a WHO Consultation. Definition, Diagnosis and Classification of Diabetes Mellitus and its Complications. Part 1: Diagnosis and Classification of Diabetes Mellitus. Geneva 1999.
Valle T, Koivisto VA, Reunanen A, Kangas T, Rissanen A. A glycemic control in patients with Diabetes in Finland. Diabetes Care 1999; 22:575-579.

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Päivitetty: 28.04.2023

Takaisin