EtusivuLaboratoriokäsikirjaTiedotteetTilauksetLähetteetMuut palvelutLaatuYhteystiedotTervetuloa asiakkaaksiKuluttajille

Vesipaasto-hypertoninen keittosuolainfuusiokoe, kopeptiini (KORVAA ADH:n)

Alihankinta

Pt-ADH-T   ATK nro 9163     

Indikaatiot

Polyurian diagnostiikka (vrk-virtsan eritys yli 30 ml/ kg). Diabetes insipidus (DI)-epäily, osittaisen DI:n erottaminen primaarista polydipsiasta.

Huomioitavaa

Ennen koetta tulee selvittää muut mahdolliset polyurian syyt, kuten hyperglykemia, hyperkalsemia, hypokalemia ja interstitielli munuaissairaus. Rasituskoe ei ole tarpeen, jos potilaalla jo perusoloissa on hypernatremian vallitessa (S -Na yli 145 mmol/l) virtsan osmolaliteetti matala (alle 300 mosm/ kg H2O). Tällöin riittää sentraalisen ja renaalisen DI:n erottamiseksi pelkästään plasman/seerumin kopeptiinin määritys ja hoitokokeilu desmopressiinillä. Seurataan elektrolyyttitasoja, vuorokausivirtsan määrää ja potilaan oireita

Potilaan esivalmistelut

Koetta edeltävänä päivänä potilas voi syödä ja juoda normaalisti klo 24:ään asti. Ei saa olla ylimääräistä nestetankkausta. Yön aikana juomista on syytä välttää, virtsaaminen on tarpeen mukaan sallittua. Aamulla potilas ei saa juoda. Katso myös P -Kopept ATK 9418 ja S -Kopept ATK 9419

Kokeen suoritus

Koe suoritetaan polikliinisesti tai osastolla aloittaen klo 7. Potilas tyhjentää virtsarakkonsa, hänet punnitaan ja arvioidaan janontunne. Tämän jälkeen potilas ei saa juoda. Kuivaa ruokaa voi nauttia kokeen aikana. Infuusiokokeen aikana potilas ei saa juoda, mutta voi kostuttaa tarvittaessa suutaan.
Vesipaasto ja sen aikana otettavat näytteet:
Klo 7-8 välillä erittynyt virtsamäärä mitataan ja määritetään U -Osmol.
Klo 8 otetaan verikokeet, joista määritetään S -Na, S -Osmol ja P/S -Kopeptiini.
Klo 8-10 ja klo 10-11 erittyneet virtsamäärät mitataan ja määritetään molemmista U -Osmol.
Klo 11 otetaan verikokeet kuten edellä. Arvioidaan janontunne ja potilas punnitaan.
Suolainfuusio ja sen aikana otettavat näytteet: 75 minuutin ajan infusoidaan potilaalle hypertonista suolaliuosta (3% NaCl) nopeudella 0.1 ml/ kg/ min (ad 10ml/ min).
Infuusion aikana klo 11.30 ja klo 12.15 otetaan verikokeet S -Na, S -Osmol ja P/S -Kopeptiini.
Klo 11 - 12.15 aikana erittynyt virtsamäärä mitataan, määritetään U -Osmol ja U -Na. Lopuksi potilas punnitaan.
Varotoimet rasituskokeen aikana: Verenpaineen seuraaminen, jos potilaan diureesi on runsasta vesipaaston aikana ja paino laskee. Keittosuolainfuusiota ei tehdä, jos potilaalla on hallitsematon hypertensio (verenpaine >160/100 mmHg) tai kompensoimaton sydämen vajaatoiminta. Potilaan kokema pahoinvointi lisää kopeptiinieritystä, mikä havainto on syytä merkitä muistiin.

Näyte

P -Kopept ATK 9418 ja S -Kopept ATK 9419: 1 ml  plasmaa (EDTA, hepariini) tai seerumia.  
S -Osmol KL 2443, U -Osmol KL 2444, S -Na KL 2382.

Säilytys ja lähetys

P/S -Kopeptiini: Säilytys 2 - 3 vrk jääkaapissa. Lähetys huoneenlämpöisenä, jos näyte on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna ja lähetys pakastettuna. S -Osmol KL 2443, U -Osmol KL 2444, S -Na KL 2382.

Menetelmä

PS -Kopept: TRACE
S -Osmol KL 2443, U -Osmol KL 2444, S -Na KL 2382

Tulkinta

Virtsan väkevöityminen klo 7 ja klo 11 välillä: Terveillä henkilöillä virtsan eritys vähenee ja virtsa väkevöityy (U -Osmol klo 10-11 vähintään 600 mosm/kg H2O). Mikäli U -Osmol on matala (alle 400 mosm/kg H2O), ADH:n tai sen vaikutuksen puute on todennäköistä. Tämä selviää tarkastelemalla kokeen aikaista kopeptiinivastetta. Jos virtsan eritys vähenee, mutta virtsa ei väkevöidy maksimaalisesti (U -Osmol on 400-600 mosm/kg H2O), voi ADH-puutoksen ohella kyseessä olla pitkäkestoisesta polydipsiasta johtuva ja ohimenevä munuaisten puutteellinen kyky konsentroida virtsaa.
Kopeptiinipitoisuuden muutokset voidaan arvioida, jos suolainfuusion vaikutuksesta seerumin osmolaliteetti nousee (yli 295 mosm/kg H2O) ja natriumpitoisuus on vähintään 145 mmol/l. Näihin liittyy selvä janontunne, mikä stimuloi kopeptiinieritystä. Pitoisuus on aina suhteutettava vallitsevaan S -Osmol- (tai S -Na)-arvoon. Kuitenkin selvä kopeptiinin pitoisuuden nousu kokeen aikana ja pitoisuuden kohoaminen tasolle noin 20 pmol/l (alustavien kokemusten mukaan vastaa ADH-pitoisuutta noin 2 ng/l) viittaavat normaaliin ADH-eritykseen. Pahoinvointi kokeen aikana nostaa kopeptiinin pitoisuutta, mikä on otettava huomioon tulosten tulkinnassa.
Janon tunne suhteessa vallitsevaan seerumin osmolaliteettiin ja Na-pitoisuuteen: Joillakin potilailla janon tunne on säätynyt matalammalle osmolaliteettitasolle ja he juovat jo ennen kuin kopeptiinieritys on riittävästi stimuloitunut. Tästä on seurauksena polyuria eikä virtsa väkevöidy normaalisti. Kokeessa kopeptiinieritys on normaalia, mutta kokeen aikana janon tunne on poikkeuksellinen.
Renaalinen diabetes insipidus (RDI): Virtsa väkevöityy huonosti, kopeptiini on jo alun perin korkea ja se reagoi stimulaatiolle vain vähän.
Hypotalaaminen DI: Virtsa väkevöityy huonosti ja kopeptiini ei stimuloidu. Hoitokokeilu desmopressiinillä (hoitovasteen huolellinen seuraaminen: virtsavolyymi, janon tunne ja elektrolyytit). Mikäli virtsa väkevöityy ja eritys pienenee (alle 100 ml/h), potilas on hyvin herkkä ADH:lle eikä hyödy lainkaan desmopressiinihoidosta.
Osittaisen diabetes insipiduksen ja polydipsian erotusdiagnostiikassa hoitokokeilu pienellä annoksella desmopressiiniä on perusteltu. Hoidon seurauksena ilmenevä hyponatremia varmistaa polydipsian eikä hoitoa kannata jatkaa.

Tiedustelut

kemisti Liisa Ahola
Liisa.ahola@medix.fi
Päivitetty: 09.02.2015
Lähetä palautetta | Avoimet työpaikatKaikki oikeudet pidätetään, Copyright © Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy 2017