EtusivuLaboratoriokäsikirjaTiedotteetTilauksetLähetteetMuut palvelutLaatuYhteystiedotTervetuloa asiakkaaksiKuluttajille

Desialotransferriini

S -CDT          KL 4101

Akkreditoitu menetelmä.

Indikaatiot

Alkoholin suurkulutuksen osoitus.

Näyte

1 ml, minimimäärä 0,5 ml seerumia. Voidaan ottaa geeliputkeen, joilloin näytettä on otettava geeliputki täyteen. Plasmaa ei voi käyttää,  ks. Maksarasitustustutkimus. EDTA ja hepariini, vahva hemolyysi, sekä lipeemisyys häiritsee määritystä.

Säilytys ja lähetys

Säilytys 6-7 vrk jääkaapissa. Lähetys huoneenlämpöisenä. 

Menetelmä

Immunonefelometria (NEF)

Tekotiheys

2 - 3 x vko

Vastausaika (arkipäivää)

1 - 2

Viitearvot

alle 2.5 %

Tulkinta

CDT-määritystä käytetään alkoholin suurkulutuksen mittarina ja sitä pidetään käytössä olevista mittareista spesifisimpänä. CDT nousee veressä, kun viikon ajan päivittäin nautitaan 50 - 80 g etanolia, siis 4 - 6 ravintola-annosta tai 4 - 6 keskiolutta päivässä. Abstinenssissa CDT laskee hitaasti normaalitasolle 1 - 2 viikon aikana, sen puoliintumisajan ollessa veressä noin 15 päivää.
Miehillä CDT- määrityksen diagnostinen spesifisyys ja herkkyys on parempi kuin naisilla.

Kohonneita arvoja ja alkoholin suurkulutuksen kannalta vääriä positiivisia on kuvattu seuraavissa tiloissa:
- Vakavat maksasairaudet (biliaarikirroosi, krooninen aktiivinen hepatiitti, akuutti hepatiitti, maksakarsinooma)
- CDG-syndrooma (Carbohydrate Deficient Glycoprotein -syndrooma)
- Hemokromatoosi (kuvattu venesektioiden aikana, joskin myös vääriä negatiivisia kuvattu)
- Synnynnäiset transferriinin variantit (kirjallisuus viite 2)

CDT-tulos ilmoitetaan %-osuutena kokonaistransferriinista. S -CDT tuloksena vastaamme disialoisomuodon osuuden koko transferriinin määrästä. Kokonaistransferriinipitoisuuden nousu nostaa myös CDT:n osuutta. Suhteuttamalla CDT-tulos kokonaistransferriinitasoon saadaan eliminoitua vääriä positiivisia tuloksia. Täten esim. raudanpuutos (anemia) ei häiritse määritystä. Kokonaistransferriinitason aleneminen (esim. tulehdustaudeissa) ei myöskään heikennä CDT-määrityksen herkkyyttä. Lisäksi mitattaessa CDT % -osuutena totaalitransferriinistä eroa naisten ja miesten viitearvoissa ei tarvita.

CDT-määrityksen herkkyys ei yksinään riitä alkoholin suurkulutuksen toteamiseen ja siksi sen ohessa tulisi aina käyttää muita alkoholin suurkulutuksen indikaattoreita (ks. Maksarasitustutkimus). CDT ei nouse satunnaisen alkoholinkäytön yhteydessä, se on nimenomaan jatkuvan käytön mittari. Tupakointi näyttää parantavan diagnostista herkkyyttä.

Tiedustelut

kemisti Hannakaisa Jaatinen
etunimi.sukunimi@medix.fi

Kirjallisuus

1. Delanghe, J. R., Helander, A., Wielders, J. P., Pekelharing, J. M., Roth, H. J., Schellenberg, F., Born C., Yagur E., Gentzer W & Althaus, H. (2007). Development and multicenter evaluation of the N latex CDT direct immunonephelometric assay for serum carbohydrate-deficient transferrin. Clinical chemistry, 53(6), 1115-1121.
2. Helander, A., Eriksson, G., Stibler, H., & Jeppsson, J. O. (2001). Interference of transferrin isoform types with carbohydrate-deficient transferrin quantification in the identification of alcohol abuse. Clinical Chemistry, 47(7), 1225-1233.
3. Mäki A. & Siren V. Alkoholin suurkulutuksen merkkiaineen, Desialotransferriinin (CDT:n), määritysmenetelmistä. Kliin Lab 4/2006, 64-66.
Päivitetty: 05.06.2017
Lähetä palautetta | Avoimet työpaikatKaikki oikeudet pidätetään, Copyright © Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy 2017