Vesirokkovirus, vasta-aineet

Infektiotutkimus

S -VZVAb

KL 2923

Akkreditoitu menetelmä.

Osatutkimukset

S -VZVAbG	KL 4467
S -VZVAbM	KL 1806

Immuniteettitutkimus

S -VZVAbG

KL 4467

Indikaatiot

Akuutin vesirokon laboratoriodiagnostiikka ja epäselvät rakkulaiset ihottumat. Immuniteetin osoittaminen vesirokkovirukselle (S -VZVAbG).

Näyte

1 ml seerumia. Näyte voidaan ottaa geeliputkeen, mutta erotettava geelin päältä sentrifugoinnin jälkeen. Kahden kuukauden sisällä tullut parinäyte tutkitaan rinnakkain ensimmäisen näytteen kanssa. Parinäyte tulee merkitä putkeen II-näyte merkinnällä.

Säilytys ja lähetys

Säilyy 3 vrk jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Kemiluminesenssimenetelmään perustuva immunologinen määritys (CLIA).

Tekotiheys

2 x vko

Vastausaika (arkipäivää)

Viitearvot

S -VZVAbG	alle 135	mIU/ml
S -VZVAbM	alle 0.9

Tekopaikka

SYNLAB Tallinna
Akkreditointitaho: EAK (EA MLA:n jäsen)
Standardi: EVS-EN ISO 15189

Tulkinta

Positiivinen IgM ja IgG-vasta-ainetasossa tapahtuva serokonversio tai diagnostinen nousu viittaavat tuoreeseen infektioon. Tämä nähdään erityisesti primaari-infektiossa (vesirokossa). Myös reaktivaatiossa, kuten vyöruusussa, saatetaan todeta IgG-vasta-ainetason nousu ja IgM-vasta-aineita saattaa muodostua. Reaktivaation aiheuttamissa infektioissa tulos on kuitenkin usein vaikeatulkintainen ja siten ensisijainen tutkimus näissä tilanteissa on VZV-nukleiinihapon osoitus (-VZVNhO) esimerkiksi rakkulanesteestä. Immuniteetin osoittamiseen riittää yhdestä näytteestä saatu positiivinen IgG-vasta-ainelöydös.

Tiedustelut

Sairaalamikrobiologi Anna Muotiala
etunimi.sukunimi@medix.fi

Päivitetty: 03.09.2019

Takaisin