Vesirokkovirus, vasta-aineet

Infektiotutkimus

S -VZVAb

KL 2923

Akkreditoitu menetelmä.

Osatutkimukset

S -VZVAbG	KL 4467
S -VZVAbM	KL 1806

Immuniteettitutkimus

S -VZVAbG

KL 4467

Indikaatiot

Akuutin vesirokon tai vyöruusun diagnoosi, epäselvät rakkulaiset ihottumat. Vesirokkoimmuniteetin selvittäminen.

Näyte

1 ml seerumia. Näyte voidaan ottaa geeliputkeen, mutta erotettava geelin päältä sentrifugoinnin jälkeen.
Kahden kuukauden sisällä tullut parinäyte tutkitaan rinnakkain ensimmäisen näytteen kanssa. Parinäyte tulee merkitä putkeen II-näyte merkinnällä.

Säilytys ja lähetys

Säilyy 3 vrk jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Entsyymi-immunologinen (EIA).

Tekotiheys

1 x vko

Vastausaika (arkipäivää)

3 - 5

Viitearvot

S -VZVAbG	alle 50	mIU/ml
S -VZVAbM	negatiivinen

Tulkinta

Vesirokon (varicella-zoster virus) ihomuutosten ollessa vaatimattomia voidaan diagnoosiin pääsemiseksi tarvita joko viruseristystä, antigeenin osoitusta tai useammin virusserologiaa. Aikuisilla vesirokkovirus aiheuttaa usein vyöruusun eli herpes zosterin, joka on seurausta latentin infektion aktivoitumisesta. Rakkularyhmän ollessa pieni syntyy helposti erotusdiagnostisia ongelmia vyöruusun ja residivoivan ihoherpeksen välillä. Tällöin diagnoosi perustuu joko viruseristykseen, antigeenin osoitukseen tai positiiviseen virusserologiaan. Sekä primaari että residivoiva infektio voidaan todeta osoittamalla diagnostinen IgG- luokan vasta-aineiden nousu tai IgM-luokan vasta- aineiden esiintyminen.
IgM-luokan vasta-aineita esiintyy myös osalla vyöruusupotilaita. Vyöruusupotilailla on yleensä huomattavan korkea IgG-luokan vasta-ainetiitteri.

Immuniteetti:
Tutkimusta käytetään usein vesirokkoimmuniteetin osoittamiseen joko sairastetun infektion jälkeen tai rokotuksen seurauksena.
50 - 70 mIU / ml epävarma immuniteetti, suositellaan varmistustutkimusta erityisesti rokotuksen jälkeen
> 70 mIU / ml immuniteetti joko sairastetun infektion tai rokotuksen jälkeen

Immuniteetin olemassaolo ei kuitenkaan suojaa mahdolliselta vesirokkoviruksen reaktivaatiolta, vyöruusulta. Reaktivoitunut infektio, vyöruusu, ei ole vaarallinen sikiölle.

Tiedustelut

Kemisti Marika Havana
etunimi.sukunimi@medix.fi

Päivitetty: 27.09.2018

Takaisin