Verinäytteet

Laskimoverinäytteen ottaminen

Laboratoriokäsikirjastamme löytyvät tiedot tutkimukseen tarvittavasta näytteen laadusta, tarvittavasta antikoagulantista, säilytyslämpötilasta ja säilytysajasta. Ne perustuvat joko komponentin säilyvyyteen veressä tai käytettävän analyysimenetelmän vaatimuksiin.

Pistokohdan valinta. Suurentuneen infektioriskin vuoksi verinäytettä ei voida ottaa alueelta, joissa suoneen on laitettu kanyyli, suoni on preparoitu, dialyysihoitoa varten on asennettu fisteli. Infektioriskin vuoksi näytteenottoa tulisi välttää myös ihottuma-alueelta ja tatuoinnin kohdalta. Näytettä ei pidä myöskään ottaa raajasta, jossa on laskimotukos, palovamma, tai jos raaja on operoitu äskettäin. Näytettä ei saa ottaa turvonneelta tai tulehtuneelta alueelta, koska näytteen kontaminoituminen kudosnesteellä muuttaa tuloksia. Näyte voidaan ottaa hematooman alapuolelta, ellei muuta vaihtoehtoa ole.

Pistokohdan puuduttaminen. Pistokohta voidaan puuduttaa ennen näytteenottoa EMLA®-puudutusaineella (eutetic mixture of local anestics) kivun lievittämiseksi. Puudutusainetta ei voi kui-tenkaan käyttää, jos potilas on allerginen jollekin puudutteen ainesosalle. Allergisten ja atoopikoiden potilaiden kohdalla kannattaa neuvotella aineen käytöstä lääkärin kanssa. Puuduttaminen voi haitata suonen löytymistä.

Näytteenotto. Potilaan käsi tuetaan käsituella tai tyynyn avulla. Pyydettäessä ja näytteenottajan oman harkinnan mukaan näytteenotto voidaan tehdä myös potilaan ollessa makuuasennossa. Lasten näytteenotossa tulee valmistella näytteenottotilanne niin, että aikuinen pitää lasta sylissä ja kättä pai-koillaan

Näytteenottokohtaa valittaessa voidaan suonen löytämiseksi tarvittaessa pyytää potilasta puristamaan kätensä nyrkkiin. Käden ”pumppaamista” tulee välttää. Näytteenottokohtaa voidaan myös lämmittää verenkierron parantamiseksi 3-10 min. esim. lämpimällä (39-42°C) vedellä täytetyllä muovipussilla tai kertakäyttökäsineellä.

Ennen näytteenottoa laskimo tulee nähdä tai tuntea sormella tunnustelemalla. Valtimoon pistämistä tulee varoa. Valtimon seinämät ovat kovemmat kuin laskimoiden ja valtimoissa on tunnettavissa valtimosyke.

Puristussidettä käytetään tarvittaessa suonen etsimiseen. Puristusside kiinnitetään käsivarteen noin 10 cm pistokohdan yläpuolelle. Puristusside ei saa olla kiristettynä minuuttia kauemmin. Jotta puristussidettä voidaan käyttää samaan käteen uudelleen, täytyy puristussiteen olla irrotettuna 2 minuutin ajan. Jos puristusside on liian pitkään kiristettynä tai liian tiukalla, se aiheuttaa laskimoverenkierrossa hydrostaattisen paineen nousun, jolloin esim. proteiinien, hyytymistekijöiden ja solujen osuus verenkierrossa lisääntyy. Puristussidettä ei tule käyttää ollenkaan, jos otetaan fB-Ammonium-ioni-, B -Laktaatti- tai B -Pyruvaattimäärityksiä. Puristussiteen käyttöä on minimoitava otettaessa elektrolyytti- ja hyytymisnäytteitä.

Näytteenottaja desinfioi kätensä huolellisesti etanolipohjaisella 80%:lla käsihuuhteella. Avonäytteenotossa käytetään lisäksi suojakäsineitä. Näytteenottokohta puhdistetaan ihonpuhdistuslapuilla, jotka on kostutettu denaturoituun 80 % alkoholiin. Ihon on oltava kuiva ennen pistämistä hemolyysin välttämiseksi. Ihon puhdistukseen ei voi käyttää alkoholipitoisia aineita alkoholimäärityksiä otettaessa, vaan iho puhdistetaan vedellä.

Valitun laskimokohdan ala/yläpuolelta painetaan sormella suonen kiinnittämiseksi paikoilleen varoen koskettamasta pistokohtaa. Kertakäyttöinen vakuumi- tai avonäytteenottoon tarkoitettu neula viedään suonen suuntaisesti laskimoon ja puristusside löysätään. Jos näytteenotto epäonnistuu, harkitaan 2 - 3 pistokerran jälkeen näytteenottajan vaihtamista.

 

Näytteenottojärjestys

Jos potilaasta otetaan näytteitä useaan eri näytteenottoputkeen, on tärkeää ottaa huomioon näytteenottojärjestys. Näin estetään näyteputkien sisältämien lisäaineiden haitallinen siirtyminen putkesta toiseen sekä kudosnesteen pääsy hyytymistutkimusputkiin. Jos verinäytettä on vaikea saada, otetaan putket tärkeysjärjestyksessä. Näytteenottojärjestyksessä noudatetaan kansainvälisen suosituksen periaatteita. Katso putkijärjestys.

Putkien ottojärjestys laskimoverinäytteenotossa

  1. Veriviljelyt (steriilinäyte).
  2. Hyytymistekijäputket (sitraattiputki)
  3. Seerumi- ja seerumigeeliputket (hyytymisaktivaattori putkessa)
  4. Hepariini- ja hepariinigeeliputket
  5. EDTA -putket
  6. Muut sitraattiputket (esim. Lasko)
  7. Fluoridioksalaatti- ja sitraattifluoridiputket (glukoosimääritykset)

Seerumiputket pyritään ottamaan aina mahdollisuuksien mukaan alkuvaiheessa. Hivenaine- tutkimuksia ei oteta ensimmäisenä. Jos muita näytteitä ei ole pyydetty, otetaan ensin hukkaputki. Jos ei ole käytössä lisäaineettomia putkia, käytetään hukkaputkena hivenaineputkea. Elektrolyyttejä (K, Na, Cl, Mg) ei suositella otettavaksi ensimmäisenä, mutta hukkaputki ei silti ole välttämätön.

Hyytymistutkimusnäytteitä ei oteta ensimmäisenä. Jos ei ole käytössä lisäaineettomia putkia, hukkaputkena käytetään sitraattiputkea. P-INR, P-TT ja P-APTT tutkimuksia varten hukkanäytettä ei kuitenkaan tarvitse ottaa. Näyteputket, jotka sisältävät hyytymistä aktivoivia aineita, täytetään aina hyytymistutkimusnäytteiden jälkeen.

Jos näytteen ja antikoagulantin suhde on tarkka (esim. hyytymisputket) tai näyte ei saa kontaminoitua ilmalla, siipineulaa käytettäessä hukkanäyte on otettava aina, jotta vältytään siipineulan letkun ilmatilavuudesta johtuvasta vajaatäytöstä (esim. hyytymistutkimukset, fS-Ca-Ion).

Fluoridiputket otetaan aina viimeisenä, koska entsyymimyrkky aiheuttaa näytteen solujen hajoamista.

Putkien täyttöaste. Vakioalipaineistettujen vakuumiputkien annetaan täyttyä määrämittaansa asti. Vakuumiputkien oikea täyttöaste on merkitty putkiin merkkiviivalla tai nuolella. Nuolen uloimmat päät ilmaisevat maskimaalisen ja minimaalisen rajan. Optimaalisesta täyttöasteesta voi poiketa ± 10%. Yli 10% poikkeava antikoagulantin ja veren suhde vaikuttaa virheellisesti tutkimustuloksiin. Nestemäisessä muodossa olevan antikoagulantin ja veren suhde on aina tarkka. Käytettäessä siipineulaa, sitraattiputkea ennen on otettava hukkaputki, koska tyhjästä letkusta tulee ensimmäiseen putkeen vajaatäyttöä. Avotekniikalla otettaessa on varottava putkien ylitäyttöä, koska se lisää mm. näytteen hyytymisriskiä. Jos seerumiputkiin ei saada oikeaa näytemäärää, avataan putken korkki heti näytteenoton jälkeen hemolyysin välttämiseksi. Hemolyysi voi aiheuttaa virheellisiä tuloksia monissa määrityksissä.

 

Sentrifugointi

Solut erotetaan seerumista tai plasmasta sentrifugoimalla näytteenottoputkea sen jäähdyttyä huoneenlämpöiseksi. Sentrifugointinopeuden ja -ajan suhteen tulee tarkoin noudattaa putkivalmistajan ohjeita. Sentrifugin kierrosnopeus säädetään rpm -arvoina. Vastaava G-arvo on ilmoitettu sentrifugissa RCF:nä. Rpm -arvot ovat roottorikohtaisia. Seeruminäytteet on sentrifugoitava viimeistään 1 tunnin kuluessa näytteenotosta, mikäli kyseisen tutkimuksen kohdalla ei ole erikseen mainintaa sallitusta seisotusajasta ennen sentrifugointia (esim. fS-Gluk).

Analyysit määritetään primääriputkesta tai seerumi/plasma siirretään näytteenkuljetusputkeen. Geeliputki sentrifugoidaan vain kerran, koska geeliä voi tihkua seerumiin. Jos geeliputki joudutaan sentrifugoimaan uudelleen, on näyte erotettava toiseen putkeen ennen sentrifugointia. Voimakas hemolyysi häiritsee useita tutkimuksia.

 

Näytteen käsittely

Putkien sekoittamisessa noudatetaan putkivalmistajan ohjeita. Putket sekoitetaan välittömästi neulasta irrottamisen jälkeen käännellen putkea ylösalaisin niin, että antikoagulantti sekoittuu veren kanssa. Putkia on käänneltävä ylösalaisin muutamia kertoja heti neulasta irrottamisen jälkeen myös silloin, kun sekoitusta jatketaan automaattisella putkisekoittajalla.

Hyytymisnäytteitä sekoitetaan vain 4 kertaa, koska liiallinen sekoittaminen saattaa aiheuttaa hyytymiä näytteeseen. Sitraattifluoridiputkia täytyy sekoittaa muita putkia enemmän, koska sen antikoagulantti on huonosti liukenevaa. Myös seerumi- ja geeliputkia on sekoitettava, jotta hyytymisaktivaattori sekoittuu tasaisesti näytteeseen. Avonäytteenotossa putket on korkitettava oikeilla korkeilla ja sekoitettava heti.

Seeruminäytteiden (fS, S) annetaan hyytyä vähintään 30 min ennen sentrifugointia. Plasmanäytteet (fP, P) annetaan jäähtyä sekoittamisen jälkeen huoneenlämpöiseksi. Plasmanäyte sentrifugoidaan ja plasma erotetaan erotteluputkeen.

 

Kylmänäytteenotto

Näytteenottoputki (ei geeliputki) jäähdytetään jääkaappikylmäksi (+2-8 °C) esim. kietomalla sen ympärille jäähdytetty geelipussi. Jäämurskaa ei tule käyttää, koska lämpötila laskee jään sulaessa liian matalaksi. Jos seeruminäytteen hyytyminen hidastuu, eroteltuun näytteeseen jää fibriiniä ja se on sekä preanalyyttisesti että analyyttisesti häiritsevä tekijä. Näyteputki pidetään koko ajan kylmänä. Näytteenoton jälkeen putki sekoitetaan ja viedään kylmägeelissä jääkaappiin.

Seeruminäytteen annetaan hyytyä jääkaapissa vähintään 60 min. Plasmanäytteet voidaan sentrifugoida heti, kun ne ovat jääkaappikylmiä. Näytteet sentrifugoidaan (mielellään kylmässä) putkivalmistajan ohjeiden mukaisesti. Seerumi /plasma erotetaan kierrekorkilliseen muoviputkeen, johon laitetaan tunnistetarra. Näytteet pakastetaan välittömästi ja lähetetään pakastettuina vastaanottavan laboratorion ohjeiden mukaisesti.

 

Pakastenäytteet

Erotettu plasma tai seerumi pakastetaan välittömästi -20 °C lämpötilaan. Näytteen tulee olla kunnolla jäätynyt (vähintään 1 vrk, -20 °C:ssa) ennen näytteen lähettämistä. Lähetettäessä näyte on pakattava niin, ettei se sula kuljetuksen aikana. Pakastettua näytettä ei saa lähettää huoneenlämmössä, vaan pakastelähetyksenä.

 

Lämpimänä säilytettävä näyte

Näytteenoton jälkeen näyteputki säilytetään +37 °C:ssa. Jos lämpökäsittely ei ole mahdollista, lähetetään näyte analysoitavaksi mahdollisimman pian kokoverenä huoneenlämmössä.

Yhtyneet Medix Laboratoriot
Kivihaantie 7
00310 Helsinki

Asiakaspalvelu
puh. (09) 52 561
faksi (09) 412 7053
arkisin klo 8 -16

Kaikki oikeudet pidätetään, Copyright © Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy 2019