| ||||
Alihankinta | ||||
OsatutkimuksetB -FII-D, B -FV-D, P-LupusAK*, P -AT3, P -B2GPAbG, P -FVIII, P -KardAbG, P -PC, P -PS-AgV, P -TT ja P -Trombai*) Lupusantikoagulantti-tutkimus sisältää aina kaksi seulontatutkimusta: P -APTT-L ja P -RVVT-L. Jos seulontatutkimuksen tulos on positiivinen, näille tehdään tutkimuskohtaiset tarkentavat varmennustestit P -LAaPTCt ja / tai P -LARVVCt. Varmennustestit sisältävät tuloksen tulkintaan tarvittavat osatutkimukset seuraavista: P -LA1, P -LA2, P -LA1/LA2, P -FSL, P -FS, P -FSL/FS , P -LA1-mix, P -LA2-mix, P -LAm/m, P -FSL-mix, P -FS-mix, P -APTTm/m. | ||||
IndikaatiotPerinnöllisen tai hankitun tukostaipumuksen selvittely, erityisesti jos:1) potilaalla todetaan tukos epätavallisessa paikassa, toistuva tai idiopaattinen tukos (ilman altistusta) 2) tukospotilas on nuori (alle 50-v.) 3) potilaan lähisuvussa on laskimotukoksen sairastaneita tai yleistynyt tukostaipumus 4) anamneesissa on sekä valtimo- että laskimotukoksia tai valtimotukos ilman verisuonitautia 5) potilaalla on ollut toistuvia keskenmenoja tai sikiökuolema | ||||
Esitiedot / läheteTutkimuspaketista annetaan lausunto, joten kliinisten taustatietojen välittyminen laboratorioon on tärkeää. Taustatiedot voidaan välittää joko sähköisen tutkimuspyynnön yhteydessä tai näytteen mukana voidaan lähettää paperinen taustatiedot sisältävä TUTKIMUSLÄHETE.Kysyttävät taustatiedot: 1) Onko nyt akuutti verisuonitukos? (Milloin, minkälainen?) 2) Aiemmin valtimo-/laskimotukoksia? (Milloin, minkälainen?) 3) Suvussa tukostaipumusta? 4) Onko nyt akuutti infektio? 5) Onko varfariinihoito? 6) Onko fraktioimaton hepariinihoito? 7) Onko LMWH-hoito? 8) Muu hyytymiseen vaikuttava lääkitys? (esim. dabigatraani, rivaroksabaani, ASA) 9) Epäilläänkö antitrombiinin vajausta? Lisäkysymykset naisille: 9) Raskaana tai juuri synnyttänyt? (Milloin?) 10) Toistuvat keskenmenot? | ||||
EsivalmisteluNäyte pyritään ottamaan aamulla. Potilaan tulee välttää raskaita ja rasvaisia aterioita 8-12 h ennen näytteenottoa. Myös tupakointia, alkoholia ja ruumiillista rasitusta tulee välttää näytteenottoa edeltävän vuorokauden ajan. Potilaan tulisi odottaa istuen ainakin 10-15 min ennen näytteenottoa. | ||||
NäyteastiaNäyteputki (3 kpl): Hyytymistutkimusputki, 109 mM (3.2 %) Na-sitraatti, 3 x 2.7 ml | ||||
NäytteenottoVältä puristussiteen käyttöä. Jos puristussidettä tarvitaan suonen etsimiseen, sen käyttö rajoitetaan mahdollisimman kevyeksi ja lyhyeksi. Puristusside avataan heti, kun neula on suonessa. Mikäli tätä ohjetta ei voida noudattaa, se mainitaan lähetteessä.Käytä keskisuurta neulaa (yleensä 20-21 G). Tarvittaessa näyte voidaan ottaa avotekniikalla tai siipineulalla. Siipineulan käytöstä pyydetään ilmoittamaan lähetteessä. Laskimopiston on onnistuttava hyvin ja osuttava suoraan suoneen. Suonta ei saa etsiä neulaa siirtämällä eikä suoni saa pullistua tai rikkoontua. Jos ensimmäinen pisto epäonnistuu, toinen pisto tehdään eri suoneen. Näytteen on tultava hyvin ja putken täytyttävä vaivatta. Ennen varsinaisia näyteputkia tulee ottaa yksi ns. hukkaputki (lisäaineeton seerumiputki tai Na-sitraattiputki), jota ei saa lähettää tutkittavaksi. Täytä putket oikeaan täyttöasteeseen saakka ja sekoita välittömästi kääntelemällä putkea käsin. Sekoittajaa ei saa käyttää. Täyttöaste saa poiketa oikeasta täyttöasteesta korkeintaan 10 %. | ||||
Käsittely ja lähetysKaksi näyteputkea tulee sentrifugoida ja erotella tunnin sisällä näytteenotosta. Kallistele putkia mahdollisten hyytymien havaitsemiseksi. Jätä putki käsittelemättä, jos putkessa on hyytymä, tai täyttöaste on väärä. Sentrifugoi putket (2 kpl) 15 min, 2500 g. Jos näyteputket ovat hemolyyttisiä, potilaasta tulee ottaa uusi näyte. Jaa plasma 3 putkeen. Pakasta plasmaputket pystyasennossa välittömästi käsittelyn jälkeen (-20°C). Anna näytteiden pakastua riittävän pitkään (vähintään 1 vrk, -20 °C:ssa) ennen lähettämistä.Kolmas näyteputki (B-FV-D ja B-FII-D -näyte) on lähetettävä kokoverenä (ei saa jäätyä). Kokoverenä lähetettävä näyte voidaan säilyttää jääkaapissa 7 vrk. Lähetä pakastenäytteet ja kokoverinäyte samassa kuljetuksessa laboratorioon. Pakkaa yhden potilaan pakastetut näytteet samaan muovipussiin ja lähetä pakastelähetyksenä. Näytteet eivät saa sulaa kuljetuksen aikana. Kokoverenä lähetettävä näyte lähetetään huoneenlämmössä, näyte ei saa jäätyä. Muista lähettää näytteiden mukana kliiniset esitiedot sisältävä paperilähete, jos esitiedot eivät välity sähköisesti. | ||||
MenetelmätB -FII-D ja B -FV-D: syklinen minisekvensointiP -LupusAK: Fosfolipidiherkkä APTT, Russell viper venom test (RVVT). Hyytymisajan mittaaminen. P -AT3 ja P -PC: fotometrinen P -B2GPAbG ja P -KardAbG: Entsyymi-immunologinen P -FVIII ja P -Trombai: hyytymisajan mittaaminen P -PS-AgV: Fotometrinen, immunokemiallinen P -TT: Hyytymisajan mittaaminen. Nycotest PT (Owrenin menetelmä). | ||||
Tekotiheysma - pe | ||||
Vastausaikanoin 2 viikkoa | ||||
TulkintaTutkimusta pyydettäessä tulisi ottaa huomioon, että näytteenoton ajankohta ja kliininen tilanne vaikuttavat määrityksiin. Akuutin tukoksen yhteydessä näyte tulisi ottaa ennen antikoagulaatio- tai fibrinolyyttisen hoidon aloittamista tai yli 1 kk antikoagulaatiohoidon lopetuksesta, mikäli lääkitys on kliinisin indikaatioin lopetettavissa. Alkuvaiheessa saatu tutkimustulos auttaa pysyvän antikoagulaatiohoidon tarpeen arvioinnissa. Tulkinnassa on huomioitava, että akuuteissa tilanteissa luonnollisten antikoagulanttien (antitrombiini, proteiini C, proteiini S:n vapaa antigeeni) pitoisuudet voivat laskea ja hyytymistekijä FVIII-taso nousta. Akuutissa vaiheessa todettu poikkeavuus on varmennettava uusintatutkimuksella, tavallisesti n. 2-6 kk:n kuluttua, kun kliininen tilanne on rauhoittunut. Tällöin riittää normaalista poikenneen osatutkimuksen uudelleenmääritys. DNA-tutkimuksia (FV-D ja FII-D) ei ole aiheellista toistaa.Varfariinihoidon aikana proteiini C- ja S -tasot laskevat ja vain negatiivinen lupusantikoagulantti-löydös on luotettava. Hepariinihoito (myös LMWH) voi vaikuttaa FVIII-, lupusantikoagulantti- ja antitrombiini -määrityksiin. Tällöin poikkeavat löydökset voidaan kontrolloida yli 1 kk ak-hoidon päättymisestä. Mikäli suvussa on poikkeava tukostaipumus ja todettu spesifinen perinnöllinen trombofilia, lähisukulaisilta voidaan kliinisen harkinnan mukaan määrittää ko. yksittäinen trombofilia. Normaalit löydökset eivät poissulje muun perinnöllisen tai hankitun tukostaipumuksen mahdollisuutta. Hankinnaisen tukostaipumuksen selvittämiseksi tutkimuspaketti voidaan kliinisen tilanteen mukaan uusia, tällöin laboratorio ei toista geenitutkimuksia. Tutkimuksesta annetaan aina lausunto. | ||||
TekopaikkaHUSLAB | ||||
TiedustelutAmmattilaisneuvontaammattilaisneuvonta@synlab.fi |