Fenytoiini, vapaa

S -FenytV KL 4735

Alihankinta, menetelmä akkreditoitu tekopaikan laatujärjestelmän mukaisesti

Indikaatiot

Fenytoiinihoidon seuranta.

Esivalmistelu

Näyte otetaan yleensä aamulla ennen seuraavaa lääkeannosta. Infusoitaessa fenytoiinia näytteet otetaan hoitavan lääkärin ohjeiden mukaan. Käytettäessä fosfenytoiinia (Pro-Epanutin) näytettä ei tule ottaa ainakaan kahteen tuntiin infuusion jälkeen eikä neljään tuntiin lihakseen annetun injektion jälkeen.

Näyteastia

Seerumigeeliputki

Näyte

1 ml seerumia, lapset vähintään 0,6 ml seerumia.

Säilytys ja lähetys

Näyte säilyy jääkaapissa 7 vrk, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, jolloin myös lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Ultrafiltraatio (+25 C)+ PETINIA

Viitearvot

3-10 µmol/l

Tekotiheys

5 x vko

Vastausaika (arkipäivää)

Tulkinta

Suositeltu vapaan fenytoiinin terapeuttinen pitoisuus on 3-10 mikromol/l. Epilepsian hoidossa kohtauksettomuus ja hoidon siedettävyys ovat ensisijaisia hoidon onnistumisen kriteerejä, eivätkä ne korreloi fenytoiinin pitoisuuden kanssa.

Fenytoiinin aiheuttamat toksiset oireet voivat ilmaantua seerumin kokonaisfenytoiinipitoisuuden ollessa vielä terapeuttisella alueella, mikäli sitoutuminen plasman proteiineihin vähenee ja vapaan fenytoiinin pitoisuus suurenee. Fenytoiinimyrkytyksen oireita ovat mm. nystagmus, ataksia, hyperrefleksia, sekavuus, oksentelu, tajuttomuus ja kouristukset.

Fenytoiinin pitoisuusmääritystä voi hyödyntää mm. hoitoon sitoutumisen arvioinnissa potilaalla, mahdollisten annoksesta riippuvien lääkehaittojen arvioinnissa ja epäilyssä lääkkeiden yhteisvaikutuksista tai farmakokinetiikan muutoksista esimerkiksi raskauden tai sairauden takia.

Fenytoiini imeytyy suun kautta annosteltuna hyvin ja huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1-6 tunnissa. Myrkytyksissä imeytyminen voi jatkua jopa pari vuorokautta ja huippupitoisuuden saavuttaminen voi kestää paljon normaalia kauemmin. Pääosa fenytoiinista metaboloituu maksassa CYP2C9- ja CYP2C19-entsyymien välityksellä ja vain alle 5 % erittyy muuttumattomana virtsaan. Fenytoiinin metabolia kyllästyy usein jo terapeuttisilla annoksilla, tämän vuoksi pienetkin muutokset annostuksessa ja monet yhteisvaikutukset voivat muuttaa suuresti seerumin fenytoiinipitoisuutta. Eliminaation puoliintumisaika on 7-60 tuntia (keskiarvo noin 20 tuntia). CYP2C9-entsyymin perinnöllinen vaihtelu vaikuttaa fenytoiinin eliminaatioon. Fenytoiini sitoutuu plasman proteiineihin 90-93 %.

Yhteisvaikutukset: Monet lääkeaineet, kuten amiodaroni, flukonatsoli, fluoksetiini ja mikonatsoli, voivat suurentaa fenytoiinin seerumipitoisuuksia kliinisesti merkittävästi estämällä sen metaboliaa. Eräät entsyymi-induktorit (mm. karbamatsepiini, rifampisiini) voivat puolestaan pienentää fenytoiinin seerumipitoisuuksia. Fenytoiini on voimakas CYP-entsyymien ja glukuronidaation induktori ja pienentää huomattavasti monien lääkeaineiden seerumipitoisuuksia.

Eräät albumiiniin sitoutuvat lääkeaineet (mm. valproaatti ja salisylaatti) voivat syrjäyttää fenytoiinia proteiinisidoksesta ja lisätä vapaan fenytoiinin osuutta seerumissa. Fenytoiinin sitoutuminen proteiineihin voi vähentyä myös mm. uremiassa, hypoalbuminemiassa ja raskauden aikana. Mikäli seerumin vapaan fenytoiinin pitoisuus on suurentunut, haittavaikutusriski voi lisääntyä.

Huomautuksia

Mikäli käytetään fenytoiinin aihiolääkettä fosfenytoiinia (Pro-Epanutin) ja näyte otetaan alle kaksi tuntia infuusion lopettamisen tai alle neljä tuntia lihakseen annetun injektion jälkeen, on veressä vielä muuttumatonta fosfenytoiinia. Käytetty menetelmä mittaa näissäkin tilanteissa fenytoiinia, eikä ristireagoi fosfenytoiinin kanssa.

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Tekopaikka

HUSLAB
Akkreditointitaho: FINAS (ILAC MRA:n jäsen)
Standardi: SFS-EN ISO/IEC 15189

Päivitetty: 17.05.2023

Takaisin