Herpes simplex virus 1 ja 2, vasta-aineet

S -HSVAb KL 1615

Akkreditoitu menetelmä

Osatutkimukset

S -HSV1AbG	KL 1862
S -HSV2AbG	KL 1864
S -HSVAbM	KL 4406

Indikaatiot

Rakkulatautien diagnostiikka, erityisesti primaarin herpes simplex-infektion toteaminen ja komplisoituneiden reaktivoituneiden herpes simplex-virusinfektioiden serologinen diagnostiikka
erotusdiagnostiikkana muihin rakkuloita aiheuttaviin infektiotauteihin.

Näyte

1 ml seerumia. Näyte voidaan ottaa geeliputkeen, mutta seerumi on erotettava geelin päältä sentrifugoinnin jälkeen.
Kahden kuukauden sisällä tullut parinäyte tutkitaan rinnakkain ensimmäisen näytteen kanssa. Parinäyte tulee merkitä putkeen II-näyte merkinnällä.

Säilytys ja lähetys

Säilytys 2 - 3 vrk jääkaapissa, pidempiaikainen pakastettuna. Lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Kemiluminesenssi immunomääritys (CLIA).

Tekotiheys

1 x vko

Vastausaika (arkipäivää)

3-5

Viitearvot

S -HSV1AbG	alle 0,9	AU
S -HSV2AbG	alle 0,9	AU
S -HSVAbM	negatiivinen

Tuloksesta annetaan aina lausunto.

Tulkinta

Primaari-infektiossa tai latentin infektion aktivoituessa yleisoirein todetaan IgG-luokan vasta-aineiden selkeä nousu pariseeruminäytteissä. Limakalvoille rajoittuneessa primaari-infektiossa IgG-luokan vasta-aineiden nousu saattaa olla hidasta tai vähäistä, jolloin tarvittaessa suositellaan vielä kolmannen näytteen ottoa 1 - 2 kuukauden kuluttua oireiden alkamisesta. Mikäli oireisiin liittyy rakkuloita suositellaan rakkulanäytteestä tutkittavaksi viruksen nukleiinihappoja PCR-menetelmällä (Ks. -HSVNhO), antigeeninosoitusta suoralla immunofluoresenssimikroskopialla tai virusviljelyä. HSV:n IgM-luokan vasta-aineet ristireagoivat HSV tyypin 1 ja 2 virusten välillä, minkä vuoksi vastausta ei anneta tyyppispesifisenä.
HSV1-infektio esiintyy yleisimmin vyötörötason yläpuolella, mutta yhä useammin HSV1 on myös genitaalialueen infektion aiheuttaja. Vastaavasti HSV2-infektiota tavataan lisääntyvästi genitaalialueen ulkopuolella. Osalla potilaista voidaan osoittaa vasta-aineita molempia herpes simplex-viruksia kohtaan.

HSV1 ja HSV2 -spesifisissä IgG-luokan vasta-ainetesteissä käytetään rekombinanttitekniikalla tuotettuja tyyppispesifisiä virusantigeeneja, minkä vuoksi HSV-tyyppien välinen ristireaktio on vähäistä ja IgG-vasta-ainetasot voidaan mitata luotettavasti eri virustyyppejä vastaan.

Tiedustelut

Kemisti Sanna Filén
etunimi.sukunimi@medix.fi

Päivitetty: 27.09.2018

Takaisin