Insuliini

fS -Insu	KL 6040
S -Insu	KL 1701

Akkreditoitu menetelmä.

Indikaatiot

Insuliinierityksen riittävyyden arviointi. Insulinooman diagnostiikka.

Näyteastia

Seerumiputki tai seerumigeeliputki

Potilaan esivalmistelu

Paasto suositeltava. Haluttaessa tutkimukset paastonäytteenä, on potilas ravinnotta 10-14 h edellisestä illasta noin klo 20 lähtien. Näyte otetaan aamulla. Aamurytmin pitää olla vakiintunut. Seurantanäytteet otetaan saman rytmin mukaisesti. Samaan aikaan tulisi määrittää veren glukoosipitoisuus.

Näyte

1 ml (minimi 0.5 ml) seerumia.
Näytteen annetaan hyytyä huoneenlämmössä. Näyte sentrifugoidaan heti näytteen hyydyttyä ja eroteltu seerumi pakastetaan.

Säilytys ja lähetys

Pakastelähetys.

Menetelmä

CMIA (Chemiluminescent Microparticle Immunoassay)

Tekotiheys

Ma-la

Vastausaika (arkipäivää)

Samana päivänä

Viitearvot

2.0 - 20 mU/l
HUOM! Viitearvot ovat paastonäytteille.

Tulkinta

Verensokerin noustessa insuliinin eritys lisääntyy ja toisaalta sen laskiessa alle 1.6 mmol/l insuliinin eritys lakkaa. Jos insuliinitaso on paaston jälkeen kohonnut verensokerin ollessa hypoglykeemisella tasolla (alle 2.5 mmol/l), potilaalla on todennäköisesti insuliinia tuottava beeta-solukasvain. Tyypin 1 diabeteksessa insuliinitasot ovat puutteellisesta erityksestä johtuen matalat ja pitoisuus kohoaa heikosti glukoosirasituksessa. Tyypin 2 diabeteksen alkuvaiheessa insuliini ja glukoosi ovat usein korkeat johtuen insuliiniresistenssistä. Glukoosirasituksen yhteydessä nähdään taudin alkuvaiheessa melko korkeita insuliiniarvoja, myöhemmin vaste yleensä pienenee. Endogeenisen insuliinierityksen arviointiin on C-peptidimääritys yleensä insuliinia luotettavampi.

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Päivitetty: 15.01.2026

Takaisin