| ||||||
| Akkreditoitu menetelmä. | ||||||
IndikaatiotInsuliinierityksen riittävyyden arviointi. Insulinooman diagnostiikka. | ||||||
Potilaan esivalmisteluPaasto suositeltava. Haluttaessa tutkimukset paastonäytteenä on potilas ravinnotta edellisestä illasta klo 20 lähtien. Samaan aikaan tulisi määrittää veren glukoosipitoisuus. | ||||||
Näyte1 ml (minimi 0.5 ml) paastoplasmaa (EDTA, hepariini, Na-fluoridi) tai seerumia. Ei geeliputkeen. Kylmänäytteenotto. Mikäli käytetään paastoseerumia, huomioitava seerumin vaatima pidentynyt hyytymisaika (ks. Laboratoriokäsikirja).Huom. Näyte ei saa olla hemolyyttinen, sillä se aiheuttaa virheellisen matalan tuloksen. | ||||||
Säilytys ja lähetysSäilytys jääkaapissa < 8 h ja lähetys kylmälähetyksenä, mikäli näyte on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna. | ||||||
MenetelmäCMIA (Chemiluminescent Microparticle Immunoassay) | ||||||
TekotiheysMa-pe | ||||||
Vastausaika (arkipäivää)Samana päivänä | ||||||
Viitearvot2.0 - 20 mU/lHUOM! Viitearvot ovat paastonäytteille. | ||||||
TulkintaVerensokerin noustessa insuliinin eritys lisääntyy ja toisaalta sen laskiessa alle 1.6 mmol/l insuliinin eritys lakkaa. Jos insuliinitaso on paaston jälkeen kohonnut verensokerin ollessa hypoglykeemisella tasolla (alle 2.5 mmol/l), potilaalla on todennäköisesti insuliinia tuottava beeta-solukasvain. Tyypin 1 diabeteksessa insuliinitasot ovat puutteellisesta erityksestä johtuen matalat ja pitoisuus kohoaa heikosti glukoosirasituksessa. Tyypin 2 diabeteksen alkuvaiheessa insuliini ja glukoosi ovat usein korkeat johtuen insuliiniresistenssistä. Glukoosirasituksen yhteydessä nähdään taudin alkuvaiheessa melko korkeita insuliiniarvoja, myöhemmin vaste yleensä pienenee. Endogeenisen insuliinierityksen arviointiin on C-peptidimääritys yleensä insuliinia luotettavampi. | ||||||
Tiedustelutsairaalakemisti Heidi Nousiainenheidi.nousiainen@medix.fi |