Insuliini

fS -Insu	KL 6040
fP-Insu	KL 1700
S -Insu	KL 1701

Akkreditoitu menetelmä.

Indikaatiot

Insuliinierityksen riittävyyden arviointi. Insulinooman diagnostiikka.

Potilaan esivalmistelu

Paasto suositeltava. Haluttaessa tutkimukset paastonäytteenä on potilas ravinnotta edellisestä illasta klo 20 lähtien. Samaan aikaan tulisi määrittää veren glukoosipitoisuus.

Näyte

1 ml (minimi 0.5 ml) paastoplasmaa (EDTA, hepariini, Na-fluoridi) tai seerumia. Ei geeliputkeen. Kylmänäytteenotto. Mikäli käytetään paastoseerumia, huomioitava seerumin vaatima pidentynyt hyytymisaika (ks. Laboratoriokäsikirja).
Huom. Näyte ei saa olla hemolyyttinen, sillä se aiheuttaa virheellisen matalan tuloksen.

Säilytys ja lähetys

Säilytys jääkaapissa < 8 h ja lähetys kylmälähetyksenä, mikäli näyte on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

CMIA (Chemiluminescent Microparticle Immunoassay)

Tekotiheys

Ma-pe

Vastausaika (arkipäivää)

Samana päivänä

Viitearvot

2.0 - 20 mU/l
HUOM! Viitearvot ovat paastonäytteille.

Tulkinta

Verensokerin noustessa insuliinin eritys lisääntyy ja toisaalta sen laskiessa alle 1.6 mmol/l insuliinin eritys lakkaa. Jos insuliinitaso on paaston jälkeen kohonnut verensokerin ollessa hypoglykeemisella tasolla (alle 2.5 mmol/l), potilaalla on todennäköisesti insuliinia tuottava beeta-solukasvain. Tyypin 1 diabeteksessa insuliinitasot ovat puutteellisesta erityksestä johtuen matalat ja pitoisuus kohoaa heikosti glukoosirasituksessa. Tyypin 2 diabeteksen alkuvaiheessa insuliini ja glukoosi ovat usein korkeat johtuen insuliiniresistenssistä. Glukoosirasituksen yhteydessä nähdään taudin alkuvaiheessa melko korkeita insuliiniarvoja, myöhemmin vaste yleensä pienenee. Endogeenisen insuliinierityksen arviointiin on C-peptidimääritys yleensä insuliinia luotettavampi.

Tiedustelut

sairaalakemisti Heidi Nousiainen
heidi.nousiainen@medix.fi

Päivitetty: 24.03.2017

Takaisin