Kloridi

S -Cl	KL 2082
dU-Cl	KL 2077
U -Cl	KL 2086

Akkreditoitu menetelmä.

Indikaatiot

Seerumin kloridin mittausta käytetään neste- ja happo-emäs-tasapainon arvioinnin yhteydessä. Virtsan kloridimääritystä voidaan käyttää natriummittauksen sijasta dieetin suolan määrän arviointiin ja tubulusvaurioiden diagnostiikassa.

Näyteastia

Seerumiputki tai seerumigeeliputki
Näyteputki, erotteluputki, kirkas 5 ml, (soveltuvuus mm. lisäaineeton virtsa-analytiikka)

Näyte

1 ml seerumia.
1 ml hyvin sekoitettua kerta- tai vuorokausivirtsaa. Virtsa säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsamäärä mitataan.

Säilytys ja lähetys

Seerumi säilyy 4 vrk jääkaapissa, pidempiaikainen säilytys pakastettuna. Lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Ioniselektiivinen elektrodi (ISE), epäsuora.

Tekotiheys

Ma-la

Vastausaika (arkipäivää)

Samana päivänä

Viitearvot

S -Cl	99 - 111	mmol/l
dU-Cl	85 - 260	mmol

Tulkinta

Seerumin kloridipitoisuus suurenee metabolisessa asidoosissa ja kuivumisen yhteydessä. Pienentyneitä pitoisuuksia esiintyy korkeiden bikarbonaattipitoisuuksien yhteydessa (metabolinen alkaloosi).

Kloridin eritys virtsaan heijastaa elimistön nestetasapainoa, munuaisten toimintaa ja happo-emästasapainoa. Virtsan kloridipitoisuus voi kohota esimerkiksi runsaan suolan saannin seurauksena, metabolisessa asidoosissa, diureettilääkityksen aikana tai munuaistubulusten vaurioituessa. Vastaavasti eritys voi vähentyä, jos kloridin saanti ravinnosta on niukkaa, elimistössä esiintyy metabolinen alkaloosi tai jos kyseessä on munuaisten tubulaarinen toimintahäiriö, kuten renaalinen tubulaarinen asidoosi.

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Päivitetty: 15.08.2025

Takaisin