Lysotsyymi

S -LZM	KL 2289
Li-LZM	KL 2287
Pf-LZM	KL 2288
U -LZM	KL 2290

Indikaatiot

S -Lysotsyymi: Myelomonosyytti- ja monosyyttileukemian diagnostiikka. Sarkoidoosin seuranta. Kroonisten tulehduksellisten suolistosairauksien erotusdiagnostiikka.
Pf-Lysotsyymi: Pleuriittien erotusdiagnostiikka (määritetään samanaikaisesti myös S -LZM).
Li-Lysotsyymi: Meningiittien erotusdiagnostiikka.
U -Lysotsyymi: Myelomonosyytti- ja monosyyttileukemian diagnostiikka. Munuaisten tubulustoiminnan häiriötä epäiltäessä.

Näyteastia

S: Seerumiputki tai seerumigeeliputki (näyte on erotettava geelin päältä sentrifugoinnin jälkeen)
Li: Näyteputki, erotteluputki, kirkas 5 ml, (soveltuvuus mm. lisäaineeton virtsa-analytiikka)
Pf: Näyteputki, erotteluputki, kirkas 5 ml, (soveltuvuus mm. lisäaineeton virtsa-analytiikka)
U: Näyteputki, erotteluputki, kirkas 5 ml, (soveltuvuus mm. lisäaineeton virtsa-analytiikka)

Näyte

1 ml (minimi 0.5 ml) seerumia, pleuranestettä, virtsaa tai likvoria.

Näytteen säilytys

Säilytys 2 - 3 vrk jääkaapissa, pidempiaikainen säilytys pakastettuna.

Näytteen lähetys

Jääkaapissa säilytetyn näytteen lähetys huoneenlämmössä, pakastettuna säilytetyn näytteen lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Radioimmunologinen (RIA).

Tekotiheys

1 x vko

Vastausaika (arkipäivää)

5 - 7

Viitearvot

S -LZM	0.4 - 1.5	mg/l
Li-LZM	alle 0.1	mg/l
U -LZM	alle 0.3	mg/l
Pf-LZM	alle S -LZM	-pitoisuuden

Tulkinta

Seerumin lysotsyymipitoisuus on usein hyvin suuri myelomonosyytti- ja monosyyttileukemiassa sekä histiosytooseissa, mutta säilyy normaalina lymfoblasti- ja yleensä myös myeloblastileukemiassa. Kroonisessa myelooisessa leukemiassa ja yleensä leukosytoosin yhteydessä tavataan myös suuria seerumin lysotsyymipitoisuuksia. Seerumin lysotsyymipitoisuus kohoaa usein myös granulomatoottisissa taudeissa (mm. tuberkuloosissa, sarkoidoosissa ja Crohnin taudissa), ja sitä voidaan käyttää sarkoidoosin seurannassa taudin aktiviteetin mittarina. Glomerulus-filtraation vähentyessä seerumin lysotsyymipitoisuus kohoaa.
Munuaisten tubulusvaurioissa lysotsyymin eritys virtsaan lisääntyy, mutta seerumin lysotsyymipitoisuus pysyy normaalina. Virtsassa tavataan lysotsyymia myös, kun seerumin lysotsyymipitoisuus on erittäin suuri.
Selkäydinnesteen lysotsyymipitoisuus kohoaa yleensä selvästi bakteerimeningiitissä, kun taas virusmeningiitissä se on normaali tai vain lievästi kohonnut. Neurosarkoidoosissa selkäydinnesteen lysotsyymipitoisuus on lisääntynyt usein, mutta normaali arvo ei sulje pois neurosarkoidoosin mahdollisuutta.
Pleuriittien erotusdiagnostiikassa voidaan määrittää pleuranesteen ja seerumin lysotsyymipitoisuuksien suhde (Pt-LZM-I), joka tuberkuloottisessa pleuriitissa on yleensä noin 2. Suhde on suurentunut myös empyeemassa ja usein nivelreuman aiheuttamassa pleuriitissa, mutta muissa pleuriiteissa suhde on yleensä alle 1.

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Päivitetty: 03.10.2022

Takaisin