Proteiini

S -Prot	KL 2516
dU-Prot	KL 2513
Li-Prot	KL 2514

S-Prot: Akkreditoitu menetelmä.
Li-Prot Alihankinta, menetelmä akkreditoitu tekopaikan laatujärjestelmän mukaisesti

Indikaatiot

S -Prot
Nestetilanteen arviointi, valkuaisen synteesihäiriöiden diagnostiikka.
dU-Prot
Munuaisten toiminnan tutkiminen.
Li-Prot
Keskushermoston tulehdusten ja kasvainten diagnostiikka

Näyteastia

S -Prot: Seerumiputki tai seerumigeeliputki
dU-Prot: Näyteputki, erotteluputki, kirkas 5 ml
Li-Prot: Näyteputki, erotteluputki, kirkas 5 ml tai tehdaspuhdas muoviputki 10 ml

Näyte

S -Prot
1 ml seerumia.
dU-Prot
1 ml hyvin sekoitettua, säilöntäaineetonta vuorokausivirtsaa. Virtsa säilytetään keräyksen aikana kylmässä. Virtsamäärä mitataan.
Li-Prot 0.5 ml kirkasta selkäydinnestettä (näyteputki II). Lapset: vähintään 120 µl.

Säilytys ja lähetys

S -Prot
Seerumi säilyy 4 vrk jääkaapissa, pidempiaikainen säilytys pakastettuna. Lähetys huoneenlämmössä.
dU-Prot Säilytys 2 - 3 vrk jääkaapissa, pidempiaikainen pakastettuna. Kylmälähetys.
Li-Prot Näyte säilyy viikon jääkaapissa. Lähetys huoneenlämmössä, jos näyte on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta, muuten kylmälähetys. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, jolloin myös lähetys pakastettuna.

Menetelmä

S -Prot	Fotometrinen, biuretreaktio
dU-Prot	Fotometrinen, bentsetoniumkloridireaktio
Li-Prot	Fotometrinen, pyrogallolireaktio

Tekotiheys

Ma-la

Vastausaika (arkipäivää)

S -Prot ja dU-Prot Samana päivänä
Li-Prot 2

Viitearvot

S -Prot	aikuiset		62 - 78	g/l
	lapset	1 kk - 1 v	52 - 73	g/l
		2 - 6 v	60 - 78	g/l
		7 - 12 v	60 - 84	g/l
		13 - 16 v	65 - 86	g/l
dU-Prot			alle 0.1	g

Li-Prot		vastasyntyneet	alle 1250	mg/l
		1-4 vko	alle 850	mg/l
		1 kk-13 v	alle 350	mg/l
		14 - 50 v	alle 500	mg/l
		yli 50 v	alle 650	mg/l

Tulkinta

S -Prot:
Seerumin proteiinipitoisuus suurenee elimistön kuivuessa ja valkuaisten tuotannon lisääntyessä proteiinia tuottavien solujen lisääntymisen tai aktivoitumisen yhteydessä. Pienentyneitä pitoisuuksia esiintyy valkuaistuotannon häiriintyessä mm. maksakirroosissa tai aliravitsemuk-sessa tai kun valkuaista menetetään suuria määriä virtsaan (nefroosi). Seerumin kokonaisproteiini on karkea tutkimus, ja sen tulos voi pysyä muuttumattomana, vaikka yksittäisten valkuaisten tuotannossa tapahtuisi suuriakin muutoksia.
dU-Prot:
Munuaissairauksien yhteydessä glomerulusten läpi suodattuvan valkuaisen määrä voi lisääntyä tai tubuluksissa takaisin imeytyvän proteiinin määrä vähentyä. Kummassakin tapauksessa virtsan proteiinien määrä suurenee. Kova fyysinen rasitus voi aiheuttaa tilapäisen valkuaisvirtsaisuuden. Vereen voi joissakin tautitilanteissa kertyä poikkeavia, terveenkin munuaisen läpi pääseviä pienimolekyylisiä valkuaisia, kuten immunoglobuliinien vapaita kevyitä ketjuja, jotka aiheuttavat valkuaisvirtsaisuuden.
Li-Prot:
Viitearvot ovat lumbaalipunktiolle, niskapunktiolla saadaan noin 100 mg/l alemmat arvot.

Selkäydinnesteen proteiinit ovat normaalisti valtaosin peräisin plasmasta, josta ne suodattuvat veri-aivoesteen läpi molekyylikoon mukaisesti, pienikokoiset runsaimmin. Joitakin proteiineja (mm. prealbumiini) myös erittyy selkäydinnestetilaan. Siksi niiden suhteellinen osuus kokonaisproteiinista on suurempi kuin on odotettavissa plasmapitoisuuden ja molekyylikoon perusteella.

Selkäydinnesteen lisääntynyt kokonaisproteiinipitoisuus voi johtua verenvuodosta (subaraknoidaali- tai aivoverenvuoto), veri-aivoesteen vauriosta, jonka perussyynä on keskushermoston infektio kuten meningiitti tai enkefaliitti (selvimmin proteiinipitoisuus nousee bakteerimeningiitissä), aivovamman tai kasvaimen aiheuttama aivopaineen nousu.

Proteiinipitoisuus voi olla selvästi kohonnut selkäydinkanavan virtausesteen johdosta (esim. kasvaimen aiheuttamana) tai Guillain-Barrén polyradikuliitissa. Lievää Li-Prot-pitoisuuden nousua esiintyy epäspesifisesti lukuisissa metabolisissa ja endokrinologisissa häiriöissä ja muissa tiloissa.

Kun keskushermoston tulehduksen vuoksi esiintyy immunoglobuliinien intratekaalista synteesiä (esim. multippeli skleroosi), kokonaisproteiinipitoisuus on yleensä viitealueella ellei tilaan liity myös permeabiliteettihäiriötä. Alentunut Li-Prot-pitoisuus voi esiintyä hypertyreoosissa tai selkäydinnestevuotojen johdosta.

Häiriötekijöitä: Aminoglykosidit (amikasiini, gentamisiini, netilmisiini, streptomysiini, tobramysiini) häiritsevät likvrorin proteiinin määritysmenetelmää ja voivat aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia. Aminoglykosidit eivät hyvin läpäise tervettä ja kypsää veri-aivoestettä, joissa tilanteissa systeemisesti annettu aminoglykosidi ei merkittävästi vaikuta Li-Prot-määritykseen. Jos veri-aivoeste on vaurioitunut (esim. meningiitti) tai epäkypsä (esim. vastasyntyneet), tai aminoglykosidi annostellaan aivo-selkäydintilaan, aivo-selkäydinnesteen aminoglykosidipitoisuus vaikuttaa proteiinimäritykseen tulosta nostavasti.

Li-Prot tekopaikka:

HUSLAB
Akkreditointitaho: FINAS (ILAC MRA:n jäsen)
Standardi: SFS-EN ISO/IEC 15189

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Päivitetty: 30.10.2025

Takaisin