Osmolaliteetti

S -Osmol	KL 2443
U -Osmol	KL 2444
nU -Osmol	KL 2442

Alihankinta

Johdanto

Osmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden molekyylien ja ionien lukumäärää liuotinkilossa. Hypotalamuksen osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta vaikuttavat osmolaliteettiin.

Indikaatiot

Diabetes insipiduksen erotusdiagnostiikka ja hoidon seuranta. Hyponatremian erotusdiagnostiikka. Aivolisäkkeen seudun leikkaukset.

Näyteastia

Seeruminäyte: seerumiputki 5/4 ml

Virtsanäyte: tehdaspuhdas muoviputki

Näyte

Seeruminäyte: 1 (0.5) ml seerumia. Seeruminäytteenotossa pyritään mahdollisimman lyhytaikaiseen staasin käyttöön.

Virtsanäyte: 5 (1.0) ml hyvin sekoitettua kertavirtsaa tai aamuvirtsaa/yönaikaista keräysvirtsaa, riippuen pyydetystä tutkimuksesta. Sakkaa ja sameutta ei saa sentrifugoida pois! Jos näyte otetaan yökeräysnäytteenä, keräysastia on säilytettävä kylmässä keräyksen ajan. Virtsankeräyksessä ei saa käyttää säilöntäainetta. nU-Osmol -tutkimukseen potilaan on oltava juomatta 8 h ennen aamuvirtsanäytteenottoa, ei kuitenkaan yli 10 tuntia. Virtsan tulisi kertyä rakkoon 6 - 8 tunnin ajan.

Säilytys ja lähetys

Seerumi- ja virtsanäytteet säilyvät hyvin suljetussa putkessa jääkaappilämpötilassa 1 vrk, lähetys kylmälähetyksenä mikäli näyte on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, jolloin myös lähetys pakastettuna. Näyte säilyy pakastettuna viikon.

Menetelmä

jäätymispisteen aleneman mittaaminen

Tekotiheys

Tehdään 3 - 4 x viikossa

Vastausaika (arkipäivää)

Viitearvot

S -Osmol	kaikki	285 - 300	mosm/kg H2O
nU-Osmol	kaikki	600 - 1200	mosm/kg H2O

U -Osmol	alle 2 v	50 - 600	mosm/kg H2O
U -Osmol	2 v ja vanhemmat	50 - 1200	mosm/kg H2O

Tulkinta

Tiloja, joissa S -Osmol laskee, ovat lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, hypopituitarismi ja "vesimyrkytys". Seerumin hypo-osmolaliteetti kehittyy usein korvattaessa natrium- ja vesihukkaa suolattomalla infuusiolla, esim. glukoosilla.

Seerumin hyperosmolaliteetti on lähes aina seuraus nestemenetyksestä. S -Osmol nousee myös seuraavissa tiloissa: hyperosmolaalinen non-ketoottinen kooma ja diabeettinen ketoasidoosi, etanolimyrkytys, diabetes insipidus ja hyperkalsemia.

Virtsan matala osmolaliteetti johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalemiassa, hyperkalsemiassa ja hypergammaglobulinemiassa sekä joissakin periytyvissä taudeissa. Myös toimivien nefronien vähäinen lukumäärä aiheuttaa virtsan osmolaliteetin laskun.

Tiedustelut

Asiakaspalvelu
asiakaspalvelu@medix.fi

Päivitetty: 01.08.2017

Takaisin