| |||||||||
| Alihankinta, mentelmä on akkreditoitu tekopaikan laatujärjestelmän mukaisesti. | |||||||||
JohdantoOsmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden molekyylien ja ionien lukumäärää liuotinkilossa. Hypotalamuksen osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta vaikuttavat osmolaliteettiin. | |||||||||
IndikaatiotNestetasapainon arviointi ja munuaisten toiminnan tutkiminen. | |||||||||
NäyteastiaSeeruminäyte: SeerumiputkiÂVirtsanäyte: Erotteluputki 5 ml (säilöntäaineeton) | |||||||||
Virtsanäytteen keräysohjeU -Osmol: Jos tutkimuksen indikaationa on diabetes insipidus tai polyuria, tutkittava on juomatta ja syömättä yön yli 8-10 tuntia (ei pidempään) ja tyhjentää aamulla rakkonsa. Näytteeksi U-Osmol määritystä varten käytetään seuraavan puolen tunnin aikana erittynyttä virtsaa. Potilas on juomatta siihen asti, kun näyte on otettu. Muissa tutkimuksissa voidaan ottaa normaali kertavirtsa ilman nesterajoitusta.nU-Osmol: Tutkimusta varten otetaan näytteeksi aamun ensimmäinen virtsa. Tutkittava on syömättä ja juomatta yön yli 8-10 tuntia (ei pidempään).  Virtsan tulisi kertyä rakkoon 6-8 tunnin ajan. Mikäli virtsaamisen tarve tulee aikaisemmin, näyte otetaan ja keräysaika ilmoitetaan laboratorioon. | |||||||||
NäyteSeeruminäyte: 1 (0.5) ml seerumia. Seeruminäytteenotossa pyritään mahdollisimman lyhytaikaiseen staasin käyttöön.Virtsanäyte: 2 ml hyvin sekoitettua virtsaa. Sakkaa ja sameutta ei saa sentrifugoida pois. | |||||||||
Säilytys ja lähetysSeerumi- ja virtsanäytteet säilyvät jääkaapissa 7 vrk, lähetys kylmälähetyksenä. Pakastaminen ei pidennä näytteen säilyvyyttä. | |||||||||
Menetelmäjäätymispisteen aleneman mittaaminen | |||||||||
Tekotiheys5Â x vko | |||||||||
Vastausaika (arkipäivää)3 | |||||||||
Viitearvot
| |||||||||
TulkintaTiloja, joissa S -Osmol laskee, ovat lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, hypopituitarismi ja "vesimyrkytys". Seerumin hypo-osmolaliteetti kehittyy usein korvattaessa natrium- ja vesihukkaa suolattomalla infuusiolla, esim. glukoosilla.Seerumin hyperosmolaliteetti on lähes aina seuraus nestemenetyksestä. S -Osmol nousee myös seuraavissa tiloissa: hyperosmolaalinen non-ketoottinen kooma ja diabeettinen ketoasidoosi, etanolimyrkytys, diabetes insipidus ja hyperkalsemia. Virtsan matala osmolaliteetti johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalemiassa, hyperkalsemiassa ja hypergammaglobulinemiassa sekä joissakin periytyvissä taudeissa. Myös toimivien nefronien vähäinen lukumäärä aiheuttaa virtsan osmolaliteetin laskun. | |||||||||
TekopaikkaMVZ Labor Dr. Limbach & KollegenAkkreditointitaho: DAkkS (ILAC MRA:n jäsen) Standardi: DIN EN ISO 15189 | |||||||||
KirjallisuusVälimäki M et. al. Endokrinologia. Duodecim 2009 (2. painos), s. 152-154. | |||||||||
TiedustelutAmmattilaisneuvontaammattilaisneuvonta@synlab.fi |