| ||||||||||||||||||||
| Alihankinta | ||||||||||||||||||||
JohdantoOsmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden molekyylien ja ionien lukumäärää liuotinkilossa. Hypotalamuksen osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta vaikuttavat osmolaliteettiin. | ||||||||||||||||||||
IndikaatiotDiabetes insipiduksen erotusdiagnostiikka ja hoidon seuranta. Hyponatremian erotusdiagnostiikka. Aivolisäkkeen seudun leikkaukset. | ||||||||||||||||||||
NäyteastiaSeeruminäyte: seerumiputki 5/4 mlVirtsanäyte: tehdaspuhdas muoviputki | ||||||||||||||||||||
NäyteSeeruminäyte: 1 (0.5) ml seerumia. Seeruminäytteenotossa pyritään mahdollisimman lyhytaikaiseen staasin käyttöön.Virtsanäyte: 5 (1.0) ml hyvin sekoitettua kertavirtsaa tai aamuvirtsaa/yönaikaista keräysvirtsaa, riippuen pyydetystä tutkimuksesta. Sakkaa ja sameutta ei saa sentrifugoida pois! Jos näyte otetaan yökeräysnäytteenä, keräysastia on säilytettävä kylmässä keräyksen ajan. Virtsankeräyksessä ei saa käyttää säilöntäainetta. nU-Osmol -tutkimukseen potilaan on oltava juomatta 8 h ennen aamuvirtsanäytteenottoa, ei kuitenkaan yli 10 tuntia. Virtsan tulisi kertyä rakkoon 6 - 8 tunnin ajan. | ||||||||||||||||||||
Säilytys ja lähetysSeerumi- ja virtsanäytteet säilyvät hyvin suljetussa putkessa jääkaappilämpötilassa 1 vrk, lähetys kylmälähetyksenä mikäli näyte on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, jolloin myös lähetys pakastettuna. Näyte säilyy pakastettuna viikon. | ||||||||||||||||||||
Menetelmäjäätymispisteen aleneman mittaaminen | ||||||||||||||||||||
Tekotiheys4 x vko | ||||||||||||||||||||
Vastausaika (arkipäivää)3 | ||||||||||||||||||||
Viitearvot
| ||||||||||||||||||||
TulkintaTiloja, joissa S -Osmol laskee, ovat lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, hypopituitarismi ja "vesimyrkytys". Seerumin hypo-osmolaliteetti kehittyy usein korvattaessa natrium- ja vesihukkaa suolattomalla infuusiolla, esim. glukoosilla.Seerumin hyperosmolaliteetti on lähes aina seuraus nestemenetyksestä. S -Osmol nousee myös seuraavissa tiloissa: hyperosmolaalinen non-ketoottinen kooma ja diabeettinen ketoasidoosi, etanolimyrkytys, diabetes insipidus ja hyperkalsemia. Virtsan matala osmolaliteetti johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalemiassa, hyperkalsemiassa ja hypergammaglobulinemiassa sekä joissakin periytyvissä taudeissa. Myös toimivien nefronien vähäinen lukumäärä aiheuttaa virtsan osmolaliteetin laskun. | ||||||||||||||||||||
TekopaikkaFimlab Laboratoriot Oy | ||||||||||||||||||||
TiedustelutAsiakaspalveluasiakaspalvelu@medix.fi |