Osmolaliteetti

S -Osmol     KL 2443
U -OsmolKL 2444
nU-OsmolKL 2442

Alihankinta, mentelmä on akkreditoitu tekopaikan laatujärjestelmän mukaisesti.

Johdanto

Osmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden molekyylien ja ionien lukumäärää liuotinkilossa. Hypotalamuksen osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta vaikuttavat osmolaliteettiin.

Indikaatiot

Nestetasapainon arviointi ja munuaisten toiminnan tutkiminen.

Näyteastia

Seeruminäyte: Seerumiputki 
Virtsanäyte: Erotteluputki 5 ml (säilöntäaineeton)

Virtsanäytteen keräysohje

U -Osmol: Jos tutkimuksen indikaationa on diabetes insipidus tai polyuria, tutkittava on juomatta ja syömättä yön yli 8-10 tuntia (ei pidempään) ja tyhjentää aamulla rakkonsa. Näytteeksi U-Osmol  määritystä varten käytetään seuraavan puolen tunnin aikana erittynyttä virtsaa. Potilas on juomatta siihen asti, kun näyte on otettu. Muissa tutkimuksissa voidaan ottaa normaali kertavirtsa ilman nesterajoitusta.

nU-Osmol: Tutkimusta varten otetaan näytteeksi aamun ensimmäinen virtsa. Tutkittava on syömättä ja juomatta yön yli 8-10 tuntia (ei pidempään).  Virtsan tulisi kertyä rakkoon 6-8 tunnin ajan. Mikäli virtsaamisen tarve tulee aikaisemmin, näyte otetaan ja keräysaika ilmoitetaan laboratorioon.

Näyte

Seeruminäyte: 1 (0.5) ml seerumia. Seeruminäytteenotossa pyritään mahdollisimman lyhytaikaiseen staasin käyttöön.

Virtsanäyte: 2 ml hyvin sekoitettua virtsaa. Sakkaa ja sameutta ei saa sentrifugoida pois.

Säilytys ja lähetys

Seerumi- ja virtsanäytteet säilyvät jääkaapissa 7 vrk, lähetys kylmälähetyksenä. Pakastaminen ei pidennä näytteen säilyvyyttä.

Menetelmä

jäätymispisteen aleneman mittaaminen

Tekotiheys

5 x vko

Vastausaika (arkipäivää)

3

Viitearvot

S -Osmol     280 - 300      mosm/kg   
U -Osmol50 - 1200mosm/kg
nU-Osmol800 - 1200mosm/kg

Tulkinta

Tiloja, joissa S -Osmol laskee, ovat lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, hypopituitarismi ja "vesimyrkytys". Seerumin hypo-osmolaliteetti kehittyy usein korvattaessa natrium- ja vesihukkaa suolattomalla infuusiolla, esim. glukoosilla.

Seerumin hyperosmolaliteetti on lähes aina seuraus nestemenetyksestä. S -Osmol nousee myös seuraavissa tiloissa: hyperosmolaalinen non-ketoottinen kooma ja diabeettinen ketoasidoosi, etanolimyrkytys, diabetes insipidus ja hyperkalsemia.

Virtsan matala osmolaliteetti johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalemiassa, hyperkalsemiassa ja hypergammaglobulinemiassa sekä joissakin periytyvissä taudeissa. Myös toimivien nefronien vähäinen lukumäärä aiheuttaa virtsan osmolaliteetin laskun.

Tekopaikka

MVZ Labor Dr. Limbach & Kollegen
Akkreditointitaho: DAkkS (ILAC MRA:n jäsen)
Standardi: DIN EN ISO 15189

Kirjallisuus

Välimäki M et. al. Endokrinologia. Duodecim 2009 (2. painos), s. 152-154.

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi
Päivitetty: 09.11.2022

SYNLAB Suomi Oy
Kivihaantie 7
00310 Helsinki

Ammattilaisneuvonta
puh. 020 734 1550
faksi (09) 412 5773
arkisin klo 8 -16

Kaikki oikeudet pidätetään, Copyright © SYNLAB Suomi 2022