Beeta-2-mikroglobuliini

S -B2Miglo	KL 1171
U -B2Miglo	KL 1172
Li-B2Miglo	KL 1170

Alihankinta, menetelmä on akkreditoitu tekopaikan laatujärjestelmän mukaisesti.

Indikaatiot

S -B2Miglo: non-Hodgkin lymfooman ja myelooman hoidon seuranta, erilaisten tulehdustilojen aktiivisuuden arviointi, munuaisten vajaatoiminnan tai munuaisvaurioiden diagnostiikka.

U -B2Miglo: tubulaarisen proteiiniurian diagnostiikka.

Näyteastia

Seeruminäyte: Seerumiputki
Virtsanäyte: Kuljetusputki, virtsanäytteet
Selkäydinnestenäyte: Tehdaspuhdas muoviputki

Näyte

Seeruminäyte: 1 ml (minimi 0.5 ml) seerumia. Ei geeliputkeen.

Virtsanäyte: 2 ml virtsaa. Virtsanäytteeksi suositellaan 2 - 3 tunnin näytettä (ei aamuvirtsaa tai kauan rakossa ollutta virtsaa). Virtsan pH on tarvittaessa säädettävä heti näytteenoton jälkeen 5 % NaOH:lla siten, että pH on välillä 7.0 - 8.0.

Selkäydinnestenäyte: 0.5 ml selkäydinnestettä tehdaspuhtaaseen muoviputkeen.

Säilytys ja lähetys

Näyte säilyy 2 - 3 vrk (likvor 1 - 2 vrk) jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, jolloin myös lähetys pakastettuna.

Menetelmä

S -B2Miglo ja U -B2Miglo: turbidimetria
Li-B2Miglo: nefelometria

Tekotiheys

S -B2Miglo ja U -B2Miglo: 5 x vko
Li-B2Miglo: 1 x vko

Vastausaika (arkipäivää)

3 - 4

Viitearvot

S -B2Miglo	alle 60 vuotiaat:	0.8 - 2.4 mg/l
	≥ 60 vuotiaat:	alle 3.0 mg/l

Li-B2Miglo

ei viitearvoja käytettävissä

U -B2Miglo	naiset:	alle 0.20 mg/l
	miehet:	alle 0.30 mg/l

Tulkinta

Non-Hodgkin lymfoomassa ja myeloomassa S -B2Miglo -pitoisuus heijastaa taudin aktiivisuutta. Pitoisuudet nousevat myös tulehdussairauksissa ja autoimmunotaudeissa, mikä on tulkinnan yhteydessä otettava huomioon. Munuaispotilaalla suuri S -B2Miglo -pitoisuus viittaa munuaisten vajaatoimintaan. Taso korreloituu uremian asteeseen ja kreatiinin tasoon. Lievässä munuaisinsuffisienssissa seerumin B2Miglo-määritys kuvastaa jopa tarkemmin glomerulusten suodatusnopeutta kuin seerumin kreatiniini. B2Miglo on hyödyllinen HIV-infektion seurannassa ja nousevat arvot viittavat huonoon ennusteeseen.

U -B2Miglo -pitoisuus lisääntyy proksimaalisten tubulusvaurioiden yhteydessä. Määritys on herkkä tubulaarisen proteinurian osoittamiseksi esim. metabolisten munuaisvikojen sekä raskasmetallimyrkytysten yhteydessä. Eritys virtsaan lisääntyy myös, kun seerumin B2Miglo-pitoisuus on kohonnut yli arvon 6 mg/l. U -B2Miglo -pitoisuudet, jotka ovat yli 1000 µg/l, ovat selvästi patologisia, mutta tätä matalammatkin viitearvot ylittävät pitoisuudet ovat jo epäilyttäviä.

Li-B2Miglo -pitoisuus saattaa olla koholla maligniteeteissa, joihon liittyy meningeaalista metastasointia. Leukemioiden ja lymfoomien yhteydessä tasot nousevat selvimmin. Keskushermoston tulehdustila, kuten HIV, voi myös nostaa pitoisuutta, mutta löydös ei ole spesifinen. Intratekaalisen kemoterapian ja sädehoito voivat nostaa pitoisuutta.

Likvorin beeta-2-mikroglobuliinista n. 99 % on intratekaalista alkuperää. Li-B2Miglo -pitoisuus voi olla koholla maligniteeteissa liittyneenä meningeaaliseen metastasointiin. Selvimpiä nousuja tavataan leukemioiden ja lymfoomien yhteydessä. Pitoisuus voi olla koholla myös keskushermoston inflammaatioissa (mm. HIV), mutta löydös on epäspesifinen. Myös intratekaalinen kemoterapia tai säteilytys voi nostaa pitoisuutta.

Tekopaikka

MVZ Labor Dr. Limbach & Kollegen
Akkreditointitaho: DAkkS (ILAC MRA:n jäsen)
Standardi: DIN EN ISO 15189

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Päivitetty: 14.07.2025

Takaisin