Klobatsaami

S -Klobat KL 3854

Osatutkimukset

S -Norklob KL 3985

Alihankinta, menetelmä on akkreditoitu tekopaikan laatujärjestelmän mukaisesti.

Indikaatio

Klobatsaamihoidon seuranta.
Klobatsaami on bentsodiatsepiineihin kuuluva kouristuksia estävä lääke.
Klobatsaami imeytyy suun kautta annettuna lähes täydellisesti. Sen hyötyosuus on 80-95 %. Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1-3 tunnissa. Klobatsaami sitoutuu plasman proteiineihin 85 %:sti. Jakautumistilavuus on 0.9-1.8 l/kg. Klobatsaamin metaboliiteista norklobatsaamin kouristuksia estävä vaikutus on noin 30 % klobatsaamiin verrattuna. Klobatsaamin eliminaatiovaiheen puoliintumisaika on keskimäärin 20 tuntia, norklobatsaamin 60 tuntia. Iäkkäillä potilailla eliminaation puoliintumisaika pitenee 70 tuntiin.
Alkoholi aiheuttaa noin 50 % lisäyksen klobatsaamin pitoisuudessa seerumissa. Klobatsaami aiheuttaa valproaatin pitoisuuden nousua. Karbamatsepiini ja fenytoiini saattavat lisätä norklobatsaamin pitoisuutta. Klobatsaamin pitoisuudet kasvavat ja vaikutusaika pitenee CYP450-entsyymiestäjien samanaikaisen käytön yhteydessä.

Näyteastia

Seerumiputki

Näyte

0,5 ml seerumia. Ei geeliputkeen. Näyte otetaan lääkehoidon rutiiniseurannassa ennen seuraavaa annosta.

Säilytys ja lähetys

Näyte säilyy jääkaapissa ainakin 5 vrk, lähetys huoneenlämmössä.
Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, jolloin myös lähetys pakastettuna.

Menetelmä

LC-MS/MS

Tekotiheys

3 x vko

Vastausaika (arkipäivää)

3 - 6

Viitearvot ja tulkinta

Terapeuttisella alueella klobatsaamin pitoisuuden katsotaan yleensä olevan 0.1 - 1.0 µmol/l ja norklobatsaamin 1.0 - 10.5 µmol/l.
Toksisia vaikutuksia saattaa esiintyä pitoisuuksilla yli 1.7 µmol/l (S -Klobat) ja yli 17.4 µmol/l (S -Norklob).

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Tekopaikka

MVZ Labor Dr. Limbach & Kollegen
Akkreditointitaho: DAkkS (ILAC MRA:n jäsen)
Standardi: DIN EN ISO 15189

Kirjallisuus

Hiemke C et al. AGNP Consensus Guidelines for Therapeutic Drug Monitoring in Psychiatry: Update 201. Pharmacopsychiatry 2011; 44: 195-235.

Päivitetty: 17.04.2023

Takaisin