Pleuriittitutkimus

Pt-Pleur-T     ATK nro 647                    Pt-Pleur-L      ATK nro 648

Osatutkimukset

S -ADAKL 2991                                     S -ADAKL 2991
Pf-ADAKL 3662Pf-ADAKL 3662
fS -ACEKL 1092fS -ACEKL 1092
Pf-ACEKL 3440Pf-ACEKL 3440
Pf-CEAKL 3655Pf-CEAKL 3655
S -ProtKL 2516
Pf-ProtKL 2515
S -LDKL 2194
Pf-LDKL 2193
fS -GlukKL 1469
Pf-GlukKL 1472

Terveen henkilön pleuratilassa on muutama millilitra voitelevaa pleuranestettä. Nestemäärä pysyy vakiona, koska pleuranesteen muodostuminen pleura parietalikseen ja sen imeytyminen pleura viskeralikseen ovat dynaamisesti tasapainossa. Tasapainoon vaikuttavat hiussuonten läpäisevyys ja niissä vallitseva hydrostaattinen paine, keuhkopussin fysiologinen alipaine sekä plasman ja pleuranesteen kolloidiosmoottiset paineet. Jos jokin näistä tekijöistä muuttuu, syntyy helposti keuhkopussiin päin suuntautuva nesteen liike, ja tuloksena on nestekertymä keuhkopussiin. Neste on joko transsudaattia tai eksudaattia.

Kyseessä on transsudaatti (hydrothorax), jos pleuranesteessä on proteiinia vähemmän kuin 30 g/l ja pleuranesteen laktaattihydrogenaasin suhde seerumin laktaattihydrogenaasiin (Pf-LD/S -LD) on alle 0.6.

Transsudaatin tavallisimmat syyt:
- sydämen vajaatoiminta
- hypoproteinemia (esim. ravitsemustilan häiriöt, maksakirroosi, nefroottinen oireyhtymä)
- hyponatremia
- konstriktoiva perikardiitti

Kyseessä on eksudaatti, jos pleuranesteessä on proteiinia yli 30 g/l ja Pf-LD/ S -LD on yli 0.6.

Eksudaatin tavallisimmat syyt
:
- infektiotaudit (mm. tuberkuloosi)
- pahanlaatuiset kasvaimet (keuhkosyöpä, metastaasit, lymfoomat, mesoteliooma)
- sidekudostaudit (nivelreuma, systeeminen lupus)
- muut syyt (keuhkoinfarkti, pankreatiitti, traumat jne.)

Normaalin pleuranesteen glukoosipitoisuus on lähellä plasman tai seerumin glukoosipitoisuutta. Pleuranesteen glukoosipitoisuus alenee tulehdusprosesseissa tulehdussolujen ja mikrobien aineenvaihdunnan takia. Erityisen matalia (alle 60% plasman/seerumin tasosta) glukoosipitoisuuksia todetaan bakteeri-infektioissa, reumassa ja maligniteeteissa.

Selvästi kohonneita (yli 1000 IU/L) laktaattidehydrogenaasiaktiivisuuksia todetaan mm. empyeemassa, reumaattisessa ja malignissa eksudaatissa.

Pleuranestekertymän etiologia jää epäselväksi jopa n. 15 %:ssa tapauksista. Kuitenkin on yleensä mahdollista selvittää, onko kyseessä pahanlaatuinen tauti vai ns. "pleuritis NUD". Tämä on potilaan ennusteen kannalta tärkeää. Uuden pleuriittipotilaan rutiinitutkimuksiin kuuluu muiden tutkimusten ohella pleurapunktio ja pleuranestenäytteiden ottaminen, jos keuhkopussissa on vapaata nestettä. Samaan aikaan otettu verinäyte antaa mahdollisuuden laskea pleura-seerumi-indeksejä, joista voidaan päätellä, onko kyseessä paikallinen vai systeeminen tapahtuma. Toimenpiteen toistaminen voi olla hyödyksi. Mikrobiologiset ja sytologiset löydökset auttavat biokemialliset tulosten tulkinnassa.

Tutkimuspaketteihin sisältyvät erikoistutkimukset

Angiotensiini 1-konvertaasi (ACE)
on etupäässä keuhkojen endoteelisolujen membraaneissa esiintyvä entsyymi. Nivelreuman yhteydessä esiintyvässä pleuraeffuusiossa tavataan suurempia ACE-pitoisuuksia kuin muista sairauksista johtuvissa pleuraeffuusioissa. Tämä johtuu siitä, että keuhkopussissa esiintyvät reumakyhmyt tuottavat ACE:a. Pahanlaatuisen kasvaimen aiheuttamassa pleuraeffuusiossa ACE-pitoisuus on useimmiten pieni.

Adenosiinideaminaasi (ADA)
on puriinien kataboliaan osallistuva entsyymi, jota on ihmisen kaikissa kudoksissa, erityisesti lymfaattisessa kudoksessa. Soluvälitteisen immuunijärjestelmän aktivoituminen johtaa siihen, että seerumin ADA-pitoisuus (S -ADA) lisääntyy. Pleuranesteen suuri ADA-pitoisuus (Pf-ADA) erottaa tuberkuloottisen ja nivelreuman aiheuttaman pleuraeffuusion parapneumonisesta, epäspesifisestä ja pahanlaatuisen kasvaimen yhteydessä esiintyvästä pleuraeffuusiosta.

Suuria seerumin karsinoembryonaalisen antigeenin (S -CEA) pitoisuuksia tavataan ruuansulatuskanavan, rinta-, keuhko-, munasarja- ja haimasyövän yhteydessä. Pleuranesteen suuri CEA-pitoisuus viittaa pahanlaatuisen kasvaimen aiheuttamaan pleuraeffuusioon. Pf-CEA -pitoisuus lisääntyy n. 40 %:lla potilaista, joiden pleuraeffuusio johtuu pahanlaatuisesta kasvaimesta.

Indikaatiot

Pleuriittien etiologian selvittely.

Näytteenotto

Pleuriittien erotusdiagnostiset menetelmät ovat kiteytyneet seuraaviksi (lisätutkimukset kliinisen harkinnan mukaan):

I punktio

a. ulkonäkö kirjataan
b. tutkitaan:
- sytologia
- solumäärän laskenta ja leukosyyttien erittelylaskenta
- proteiini ¹
- LD ¹
- glukoosi ¹
- ACE ¹ ²
- ADA ¹ ²
- CEA ²

¹ samanaikaiset näytteet seerumista
² kuuluu SYNLAB Suomi Oy:n pleuriittitutkimukseen
c. tuberkuloosibakteeriviljely (pleurabiopsiasta ta -nesteestä)

II punktio

a. ulkonäkö kirjataan
b. tutkitaan:
- sytologia
- solumäärän laskenta ja leukosyyttien erittelylaskenta
c. tuberkuloosibakteeriviljely (pleurabiopsiasta ta -nesteestä)

Näytteet

3 ml seerumia ja sentrifugoitua pleuranestettä.

Säilytys ja lähetys

Säilytys 2 - 3 vrk jääkaapissa, pidempiaikainen pakastettuna. Lähetys huoneenlämmössä.

Viitearvot ja tulkinta

Pleuriittitutkimuksiin kuuluvien määritysten tulokset muuttuvat tyypillisesti eri pleuriiteissa. Tulkinta tapahtuu suhteessa kliiniseen kuvaan sekä mikrobiologisten, sytologisten ja kuvantamistutkimusten löydöksiin. Tarvittaessa voidaan laboratoriotuloksista pyytää lausunto, tällöin toivomme toimitettavan kliinisen kysymyksenasettelun ja keskeiset esitiedot.

Tiedustelut

Ammattilaisneuvonta
ammattilaisneuvonta@synlab.fi
Päivitetty: 02.06.2023

SYNLAB Suomi Oy
Kivihaantie 7
00310 Helsinki

Ammattilaisneuvonta
puh. 020 734 1550
faksi (09) 412 5773
arkisin klo 8 -16

Kaikki oikeudet pidätetään, Copyright © SYNLAB Suomi 2024